Neveland

Jäällä

2012-03-08T13:44:00.001+02:00

Eräältä viime viikon jääreissulta kuvia. Neve ja Minka matkassa. Jäällä en viitsi irti pitää kun ei nää niin häiriövapaita ole, pitkissä naruissa kumminkin pystyy vähän temmeltämäänkin.

Tapaaminen

2012-03-03T13:43:00.001+02:00

Onneksi satuin hoksaamaan koiran jonka Minka voisi tavata ja näin näkisin vähän sitä käytöstä tuntemattomia koiria kohtaan. Vili on sekarotuinen, mukavasti käyttäytyvä herrasmies.
Ensi kohtaaminen oli jäykkää patsastelua alkuun, Minka päästi pienen murinan mutta Vili ei siihen vastannut mitenkään ja siitä sitten alkoi leppoisampi meininki. Minka tahtoi leikkikaverin ja yritti saada Viliä innostumaan, mutta eipä se hirveesti innostunut. Pienen hetken oli takaa-ajoa, mutta muuten Vili oli vaikeasti innostuva tapaus.
Onneksi tämä ensimmäinen vieras koira tapaaminen ilman hihnaa oli tällainen mukava. Ei se Minka onneksi täys pipi oo tältä osin :D Toki on hyvä saada lisää erilaisia koirakokemuksia, se on taas arvoitus että mitä jos Vilikin olisi ruvennut kunnolla murisemaan et mitä siitä ois tullu. Mut tämä oli onneksi hyvä kokemus.

Oli taas pieniä ongelmia videon muokkaamisen kanssa kun ei Windows Movie Maker suostunut ottamaan vastaan sitä. Tarkoitus oli hieman pätkäistä ylimääräistä pois mutta sen sijaan sekoilin youtuben kanssa ja laitin suosiolla musiikkia päälle, sekavaa hommaa tää mun alkeellinen taito...

Gif animator

Treenipäiväkirja

2012-03-02T22:14:00.000+02:00

Pyry, agility

Pyry kävi myös keskiviikkona treeneissä, korvauskerta siltä kerralta kun olin kipee. Mukana oli kolme muutakin hurttaa, tällainen neljän koiran ryhmä on kyllä paljon mukavampi ihan sen pienen hallinki takia, ei tartte turhan lähellä suorittaa omia harjoituksiaan kuten kuuden ryhmissä tahtoo käydä. On se halli niin perhanan pieni. No mutta tottuupahan koirat työskentelemään ahtaassa ja tosi lähekkäin toisiaan, mahtaa tuntua aika luksukselta jos pääsee isompaan halliin tottelemaan tai agiliitään, toivon mukaan joskus vaikka epiksiin...

Nyt oli Pyryllä taas virtaa oikein mukavasti, oli oma iloinen itsensä :) Kyllä sitä pientä tarkkailua muita kohtaan näkyi alussa mutta kun ei mitään hätää tuntunut olevan niin tosi innoissaan meni esteitä. Ihan yhtä hyvin ei kyllä sujunut vuorojen vaihto esteillä, olen tottunut siihen että siinä järjestyksessä vaihdellaan vuorot kun missä järjestyksessä siellä reunalla aina alussa seistään ja niinpä meiltä jostain syystä jäi a-este harjoittelematta. Just se este mihin erityisesti ois pitäny päästä kun sitä on vasta yhden ainoan kerran otettu. Suun aukaisu rohkeutta odotellessa...
Keinun kanssa oli taas haparointia, sais se keinu olla leveempi, ihan kuin Pyryllä ei olis kunnolla tilaa olla siinä. Tosin eiköhän siihen enempi vaikuta se kun Pyryä pidetään kiinni ja ohjataan rauhallisesti eteenpäin, se ehkä tahtois ite mennä sen niinku menee.
Aita ja rengas yhdistelmä oli yks missä otettiin aika perus meininkiä, muistin harjoitella myös eteenpäin lähettämistä joka meni mukavasti, läheltä estettä kumminkin lähettäen. Pikkuhiljaa matkaa sitten kasvatellaan. Vois kotona TAAS tuotakin harjoitella eteenpäin, kunhan kehittelisin jostain uudet rimat hyppyihin. Ne aikaisemmat kun hautautuivat lumen alle jonnekkin silloin kun sairastelin ja ne oli unohtuneet sinne pihalle koirien (=Minkan) käsiteltäväksi.
Putken kanssa otin sitten haastavammista kulmista taas treeniä, sitäkin hommaa saatiin taas eteenpäin.
Joku ohjauskuvio oli taas harjoiteltavana, nimeä sille en muista, mutta loppupuolella otettiin parin aidan kanssa testiä. Mulla ei kädet heti menny niinkuin piti mut Pyry meni niinku pitiki :)
Sitten oli myös kolmen aidan suoraan peräjälkeen hyppääminen niin että itse ohjaaja tulee koiran takana eli se oli sitä irtoamis harjoittelua. Kolmesta kerrasta kahdesti meni oikein, yhdesti pientä haparointia.

Minka, toko

Torstaina oli siis kolmas ilta peräkkäin hallitreenejä. Kyllä se kaks kertaa viikko on ihan sopiva tahti mulle eli ei ehkä ihan helpolla oteta enempää hommia kalenteriin siltä osin. Koko loppuillan hommia kun ovat.
Tällä kertaa treenattiin seisomista, katsekontaktia, seuraamista, namun jättämistä rauhaan ja ööh, oliko vielä jotain? No eniten aikaa taidettiin käyttää seuraamiseen jossa puolet porukasta meni hallin sinne päähän ja puolet tänne päähän. Molemmilta puolin yks koirakko lähtee seuruuttaan eli kohtuu läheltä vierekkäin kohdataan toinen koirakko. Minka oli paremmin kuulolla tällä kertaa mitä viimeksi, sai jo mukavasti kehua kun meni välillä niin kuuliaisesti katsekontaktissa. Olen pyrkinyt jättämään pois muihin vertaamisen, mutta jos sen verran voi mainita että olin kyllä ylpeä Minkasta :) Se on kyllä parhaimillaan ihan mahtava, tai ainakin kun minun arvosteluasteikolla mennään. Huippupisteitä vetäviä meistä ei tartte tulla mutta kunhan siihen mun tavoittelemaan hyvä-tasoon päästään niin olen tyytyväinen.

Mukavan treenin jälkeen käytiin vielä Raksilan markettien läpi kävelemässä edes ja takaisin. Nyt ei kukaan ihminen ollut mörkö, normaalia uteliasuutta ja tarkkailua nähtävillä. Reippaasti terhakkaana se vaan kulki. Näto-treenejä on kumminkin varmaan aika hyödyllistä suunnitella niin saadaan sitä kopelointiakin mukaan.

Treenipäiväkirja

2012-02-29T01:44:00.000+02:00

Pyry, agility

Jatkokurssi 2 ensimmäinen treeni ei ollut tällä kertaa kovinkaan mukava :/ . Ehdittiin aloittaa Pyryn kanssa paikallaolo harjoitukset ja siitä sitten putkea treenaamaan, kunnes eräs koira karkas ohjaajaltaan ja tuli Pyryn päälle. Sain aluksi jotenkuten estettyä päälle tulemisen, mutta sitten tuli itekki väistettyä etten hampaisiin jää. Mitään näkyviä jälkiä ei näyttänyt tulevan Pyryyn, onneksi sentään. Eipä ehditty kauaa jatkaa puuhia kun sama koira kävi toisenkin päälle. Olipa kivat tunnelmat loppuaika kun jännitti että vieläköhän sieltä tullaan kimppuun. Sekä minä että Pyry molemmat kyllä seurailtiin aika tarkkana aina kun silmäkulmassa jotain vilahti tai kuului enempi ääntä. Kouluttaja käski laittaa karkailijan kiinni ja silti välillä se koira yritti hyökkiä. Nyt kyllä jännittää entistä enempi mennä tuleviin treeneihin...Loppuajan Pyrystä siis näki että silläkin jäi sellainen varominen päälle. Esteiden meneminen oli selkeästi hissukkamaisempaa menoa ja just se kyttäily ja kattelu muualle oli oireena. Ei onneksi itse muuttunut hyökkäävään suuntaan vaan halusi ehdottomasti välttää lähelle tulemiset. Sit yks kolmas koirakin jotenkin herkistyi näistä tilanteista ja tahtoi pari kertaa karata omistajaltaan tullen Pyryn iholle, onneksi P ei mitenkään "kostanut" tälle koiralle eikä tullut enempää ikäviä kohtauksia.

Tämä taiskin olla ihan eka kerta kun Pyry oli rähinätilanteessa toisen koiran kanssa. Hyvä kumminkin huomata että Pyrykään ei ole millään tavalla tappeluhaluinen, nuinkaan vaikeassa tilanteessa. Saa nyt nähdä miten ensi kerralla reagoi, jos kyseinen koira paikalla on. Mutta hitto kun mua itteäni jännittää jatkossa, varmasti hermoilen jos se koira vaikka suorittaa jatkossa ratoja irti! Tällä kertaa loppupuolella otettiin parin hyppyesteen kanssa ohjauskuviota ja me mentiin suosiolla toiseen päähän hallia kun ko. koiran kanssa treenattiin.

No jotain sanottavaa itse asiastakin. Pujottelun Pyry osaa paremmin tuolla hallilla kuin kotona. Hallilla sen rauhallisempi olemus auttaa tuossa hommassa, kotona se touhu on niin vikkelää ja innokasta että virheitä tulee helposti. Kotona kädet pitää olla apuna hyvin selkeästi, hallilla vois ehkä kokeilla jo vähän iisimpää käsien käyttöä.
Keinua kokeiltiin ekaa kertaa ja siinä oli vähän jännittämistä ja haparointia, mutta viimeinen kokeilu oli jo selkeästi parempi.
Putken kanssa otin sitten niitä harjoituksia, mitkä viime kerralla taas tajusin olevan vaikeaa. Tietystä suunnasta ja tietyllä puolella...no se mun piirros kertokoon jotain. Osittain stoppas mutta välillä sitten meni, varsinkin kun aloitin kannustamisen heti kun Pyry putken suulle pääsi, se rohkaisi selkeästi eteenpäin.
Aitoja oli siis kaksi kappaletta ja niiden kanssa sitten sai ottaa omin päin erilaisia vaikeampiakin suorituksia. Nämä aidat sujuu aikas hyvin suunnasta kuin suunnasta ja puolelta ku puolelta.

Semmoinen reissu tällä kertaa ja kuvia tai videota ei taaskaan ole koska on ihan hyvä että Harri voi hoitaa koiran ulkoilutusta samaan aikaan. Töitten jälkeen kun ei ole kuin tunnin huilaus tauko ja kotiin tullaan yhdeksän tienoilla niin siinä ei illalle muuta sitten jaksakaan. Välillä yhdistetään kaupassa käynti tai mässäilyreissuki niin siinähän se raasu (öh ;D )on aikas helkatin pitkän päivänä liikkeellä ollu. Mutta välillä edelleen otetaan kuvausreissutkin käyttöön, pitäähän sitä videoltakin nähdä välillä miten edistytään.

Torstaina Minkan treenin jälkeen olis tarkoitus käydä kävelemässä markettien läpi. En tiedä onko siellä siihen aikaan enää pahemmin sitä liikennettä ja häiriötä, mutta eiköhän vähän enempi kuin meillä täällä. Tämäkin homma tuli mieleen toissa päivänä kun olin lenkillä Minkan kanssa ja vastaan käveli mieshenkilö. Aluksi Minka kulki edellä ja katteli terhakkaana, kunnes miehen tultua ihan lähelle, pani Minka jarrut hetkeksi pohjaan (ihan ohi vaan käveli). Semmoista. Kunnolla nyt vaan kaikenlaista häiriötilanteita kalenteriin. Ne toiset koirat voipi olla pikkasen vaikeempaa toteuttaa, mutta tehdään nyt jotain kumminkin tuolle jännäämiselle. Tässä niinku yks jännittäjä opettaa toista jännittäjää, bravo! Niin ja jäällä kun käytiin n.20 metriä pitkän narun kanssa niin heti saatiin häiriötä kun kauempana näkyi koira. Pikkuhiljaa siinä käveleskelin eteenpäin ja Minka oli koko ajan hyvin kiinnostunut tarkkailemaan sitä, kutsuin luokse ja palkitsin, hyvin kuunteli koko ajan vaikka välillä yritti mennä sitä kohti. Etäisyys oli kumminkin kyyyymmeniä metrejä, että turhan kiinnostunu oli etäisyyten nähden. Naru pysyi löysänä koko ajan, en yrittänytkään kiristää sitä missään vaiheessa vaan äänen avulla käskin pysyttelemään lähellä. Toimi niin kauan kunnes tämä koira lähti vetämään suksilla kulkevaa omistajaa eli juoksi vauhdikkaasti. Eivät hirveän paljon lähestyneet meitä vaan sivusuunnassa menivät menojaan. Kaikista lähimmässä kohdassa katos korvat ja naru kiristyi täyteen mittaansa. Tämähän nyt tarkoittaa myös sitä että päiväsaikaan metsäteillä ei juosta irti, vasta sivummalla missä aniharvoin on häiriötä. Sitähän en edelleenkään tiedä kuinka lähelle Minka uskaltautuis vieraita, mutta se voidaan testata toivon mukaan vasta jonkun vapaaehtoisen häiriökoiran avulla. Sivulliset tietysti pyritään pitämään poissa niistä testitilanteista. En halua omastani sellaista karkailijaa mitä itse jouduttiin tänään kokemaan :/

Treenipäiväkirja torstai

2012-02-26T20:25:00.000+02:00

Minka, toko

Viime viikolla jäi sitten se kurssin toinen kerta välistä, nyt oli siis kolmas kerta. Videota ei tältä kerralta ole, sillä vakikuvaajani oli Nepsun kanssa kuljeskelemassa sen aikaa kun me treenailtiin. Tällä kertaa harjoiteltiin katsekontaktia, sivulle tuloa, liikkeestä maahan, paikoillaan makaamista, luoksetuloa ja seuraamista muiden koirien lähettyviltä. No tämä muiden koirien läheisyyshän on se juttu jota erityisesti tarttiski harjoitella, nyt oli hieman vaikeuksia seurata kun piti niin läheltä muita vieraita koiria mennä, tahtoi vilkuilla sivulle silloin.

Luoksetulo-harjoituksessa sitten mentiin kaikki odottaan omaa vuoroa hallin päähän ja välillä oltiin niin lähellä jotain koiraa että Minka ois tahtonu napata tai jotain :( . Pikkasen ärähtää ja yrittää hyökätä, ei kiva. Ei onneksi jää päälle mikään äkäinen olotila, tärkeintä että se joku koira ei ole metriä tai kaks lähempänä, silloin kuuntelee hyvin ja osaa käyttäytyä. Mulla ei ole ennen ollut näin reagoivaa koiraa joten olen vähän kysymysmerkkinä että miten tällaisen kanssa pitäis toimia? Uskon kumminkin siihen että jos Minka pääsisi vapaana johonkin tutustumaan vieraaseen niin ei se ole heti päälle käymässä, mutta en kyllä voi varmuudella sanoo kun ei ole testattu. Miksei meillä ole täällä järjestettyjä pentutapaamisia tai jotain, johon voisi mennä harjoittelemaan sosiaalisuutta?! Vaikka itse olen aina ollut epäsosiaalinen tapaus niin ei hurtat kumminkaan päällisin puolin ole ollut täysin vammaisia sosiaalisissa tilanteissa. Riinasta ny moni tietämätön sai varmaan äkäisen kuvan, mutta ei Riinakaan ruukannut olla heti ekana hyökkimässä kenenkään päälle, joskus se oli jopa se varovaisempi/alistuvampi osapuoli kun pääsi kosketusetäisyydelle. Bessin kans sama homma, jos joku oli sitä mieltä et en tykkää susta niin sit saatto sota syttyä, mutta ikinä ei mennyt kenenkään päälle heti ku jonku kohtas.

Tämä Minkan käytös onkin nyt sellainen kysymysmerkki mitä tulee vapaanaoloon, eli jos se mettälenkillä näkee toisen koiran niin meneekö se heti ärisemään vai totteleeko? Kerran oltiin pikkupentu Minkan (3kk), Pyryn (molemmat vapaana) ja Riinan (kiinni) kanssa metsässä ja joku pyöräilijä tuli kiinni olevan koiran kanssa vastaan. Yllättäen Pyry ei kuunnellut käskyjä vaan meni lähelle tätä räyhäävää koiraa Minka mukanaan. Siitä kyllä yllätyin että Minka uskalsi mennä niin lähelle raivoavaa koiraa! Ei tullut mitään yhteenottoa, Pyrykään ei onneksi ole mitenkään rähinähaluinen vaikka se monesti osaakin öristä. Mutta kyllä vähän jänskättää että miten käy jos joskus vielä kohdataan irtiollessa joku...

No mutta laitan tähän postaukseen kuvia perjantailta kun kävin Minkan kanssa kahdestaan mettälenkillä. Tälläkin kertaa tuli sitä testiä kun irtokoira lähestyi meitä kun Minka oli vielä kiinni. Tarpeeksi lähelle kun se toinen uskalsi niin rähinä meinas syttyä, sain kumminkin pidettyä Minkan poissa semmosesta kunnes omistaja haki koiransa pois. Voih ja huoh, kunpa tästä ei tulis oikee ongelma...

Vaikka tämä juttu on nyt hieman pinnalla niin se on kumminkin ainut "epäämäräinen" juttu Minkassa. Muuten se on kaikinpuolin aivan mainio nuori ihana hurtta, tykkään niiiin paljon! Katotaan nyt miten sitte kun se on aikuisempi, mutta juuri nyt se on niin ihanan passeli harrastuskoira, ei turhia huuda/stressaa/möykkää (mitä ny välillä on pakko yhtyä nuihin kahteen möykkäapinaan) vaan osaa olla mukava, rauhallinen ja kiltti seurakoira kun kuljetaan ja ollaan vaan, mutta on sitten tosi kiinnostunut ja mielellään mukana kun ruvetaan jotain tekemään.

Tänäänkin käytiin hyvin väsyttävä vetolenkki tekemässä koirien kanssa, tultiin kotiin huilaamaan, selkeästi väsähtivät koirat. Menin vähän myöhemmin pihalle P&M kanssa ja otin pieniä tokoilu tuokioita ja heti kumpikin virkistyi ja oli ihan yhtä pirteitä kun normaalisti. Pyryllä taisi näkyä väsymys sen verran että nyt sillä oli enempi malttia kuunnella ja totella ;)

Treenipäiväkirja tiistai

2012-02-24T21:32:00.002+02:00

Pyry, agility

Jatkokurssin viimeinen käynti ja pitemmittä puheitta tällaista menoa tällä kertaa

Tällä kertaa saatiin käydä ilman koiria suunnittelemassa miten kukin kokee parhaaksi mennä rata lävitse. Tiesin heti että suurin ongelma meillä on loppuosa, muurin jälkeinen hyppy ja siitä pussiin. Jos oisin muurin jälkeen itse kulkenut esteiden vasenta puolta Pyry oikealla, olisi se varmaan mennyt oikein hyppyyn asti mutta ei pussiin. Pyry ei osaa kunnolla erkaantua siihen suuntaan minusta pois päin. Jos nyt tuosta selityksestä mitään selvää saa...Siksi yritin mennä itse oikealta ja Pyry vasemmalla, mutta eihän sekään ihan oikein sujunut. Ärsyttävän vaikee kohta oli tuo.
Todistus kuuluu aina(?) kurssin loppuun, joten laitetaas sekin näkyville ;)

Helpotan vielä omaa hommaa laittamalla ylös, mitä kannattaa juuri nyt treenata lisää

Ensi viikolla jatkamme jatkokurssi 2:ssa!

On lunta tulvillaan

2012-02-22T14:10:00.001+02:00

Katohan, hengissä ollaan vielä. Pitäis varmaan laittaa eilisestä vähän treenipäiväkirjaa, mutta sitä ootellessa tyrkkään yhden kuvan sunnuntailta. Lähdin vaihteeksi tästä pihalta kolmen hurtan kanssa ulkoilemaan. Kolmen (tai +) kanssahan en enää mielelläni lähde muualle kuin syrjään, mutta ajattelin nyt kumminkin uskaltaa kun oli ilta-aika ja "vähän" luminen keli. Melkein ehdittiin kääntyä turvallisemmille vesille kun tuli häiriökoira vastaan. Tietenki, ainahan ne tulee väärissä kohdin ja AINA lenkin alussa kun koirat on idiooteimmillaan. Minä tietty aina reagoin pysäyttämällä koirat ja raahaan ne sitten eteen päin. Kun ei uskalla vauhdistakaan kokeilla ohitusta. No kuurojan ne kaikki tietty on, hohhoijaa...näissä tilanteissa tulee aina semmonen olo että heitän hanskat tiskiin ja en hommaa enempää huskyjä, en mä mitään kunnon valjakollista koiria voi hankkia kun koirahäiriöt on vaan niin.... AAAGGGHRR!

Mitään vahinkoa ei saatu siis aikaan kenellekkään, mutta kylläpä panee vituttaan noi ohitukset! Tosi kiva ku toi junnu saa pienestä pitäen tuommoista mallia isommiltaan. Se kun on muutenkin turhan kiinnostunut kun jossain näkyy tai kuuluu koira. Enkä tajuu miks noi isommat tuntuu häiriöityvän enempi nykyään ku nuorempana. Joten tosi kiva kun on kolme puolikuuroa koiraa potkurin edessä...joku voipi pitää jo hengenvaarallisena touhuna, mutta kyllä mun voimat on aika hyvät kumminki sillon ku ne päättää yrittää jotain omin päin. Siksi laitanki kaks vetovyöhön kiinni ja vain yhden potkuriin, onnistuu huomattavasti paremmin hallinta. Kerran oli kaks potkurissa ja huomattavasti vaikeempaa oli. Kerrasta oppiin.

No mutta jotain hyvääkin. Minka varsinkin sai vähän käsky-ja kuuliaisuusharjoitusta risteyksissä. Se kun oli kääntymässä aina kun tuli risteys niin harjoittelin sitten niissä kohdin käskyjä. Takaisin tullessa se jo sujui hyvin, mene mene-käskyillä tajus olla kaartamatta väärään suuntaan. Saapa nähdä rupeanko sitte välillä öisin käymään tällä porukalla, sillä en varmasti rupee aina autolla raahautuun jonnekki sivummalle. Eikä se muutenkaan olis ollenkaan yksinkertaista, ne paikat mitä tiedän, ovat ihan tukossa tai autolle ei niin vaan löydy paikkaa parkkeerata. Vois olla ihan kiva joskus vaikka päivällä ettii joku paikka minne mennä mut ei ole pakua käytössä. Enkä uskaltais sen jötikän kans pahemmin kulkeekaan. Että viikonloppujen varassa on esim. ne kuvausreissutki, joita oli jokunen viime talvenakin. Kunhan toi parempi puolisko viittis sen perkeleen mönkijän laittaa kuntoon, johan oon huomautellu siitä jo muutaman viikon...että vink vink vaan taas :) .

Aika lähekkäin joutuvat tällä systeemillä menemään. Ja meidän "johtaja" joutuikin olemaan taaempana! No se ei pahemmin näyttävän häiritsevän menoa, ainakaan edellä menijöitä. Nepsu sen sijaan ei oikeen tykänny takana kulkee, nulikkaaki piti välillä koulutella siihen malliin et tuntu jokin ärsyttävän.

Hohhoijaa

2012-02-14T17:48:00.001+02:00

Aaaaah, puuh...ei jaksais sairastaa enää! Tällä hetkellä koko perhe makaa puolikuolleena kotona eikä saa juuri mitään aikaiseksi. Ei kai sitä sairaana hirveesti tarttekkaan, mutta mulla kyllä menee hermot tähän lorvimiseen! Haluan ulos, haluan lenkille, haluan jaksaa! Lauantaina kävi sen verran parempi olo että sai kämppää siivottua, mutta muuten ei ole mitään kehumista.
Eilen otin kaikkien koirien kanssa koulutustuokiot täällä sisällä ja ai että ne oli iloista ja innokasta sakkia :) Nevekin pikkasen hämmästytti tekemällä huippunopeat liikkeestä maahan ja istu- treenit. Virtaa siis löytyy jokaisesta hurtasta ihan kunnolla nyt. Eipä ihme, kun ovat joutuneet tyytymään pihalla oleskeluun viime päivät. Tosi hyvin kyllä antavat meidän sairastaa, eivät hypi seinille ja ilkeile vaikka liikunta ja muu on ollu vähissä. Just tämmöset koirat on sopivia mulle eli innokkuutta ja virtaa löytyy kun tarvitaan, mutta eivät mene sekaisin ja osaavat itsekkin lorvia kun tulee pakkotilanne. Vähän suunnittelin jos kävisin pienen vetopyrähdyksen tekemässä illalla, jos vaikka sen verran jaksais. Agilityn päätin jättää suosiolla väliin tältä päivältä, eilinen pikku puuhastelu otti sen verran voimille että ei ehkä jaksa pahemmin juosta pieniä ratojakaan.

Laitan nyt tähän postaukseen kuvia viime viikon metsäreissulta, samalta kuin nuo Juliankin kuvat on. Seuraavalle reissulle läähtee sitten Minka ja Pyry, kunhan voimat palautuu.

Nana ja Julia pysähtyvät kummastelemaan punaista möykkyä (minä). Tulivat myöhemmin Nepsun ja minun perästä niin eivät tienneet kuka kyykkii keskellä polkua.

Ai että rupeaa jo silmiin sattumaat tuo sinisyys!

Julia Show

2012-02-10T12:23:00.003+02:00

Käytiin eilen torstaina kuvausmatkalla metsässä, otin ekaa kertaa ton pidemmän putken käyttöön ja harjoittelin kuvaamista. Voi vitjat miten huippu kuvia saa, ainakin kun vertaa edelliseen kameraan :D Vaikken ainakaan vielä osaa hirveesti säätää kaikenmaailman säätöjen kanssa niin on nää nyt jo niin kivoja kuvia että kelpaa mulle!

Omistetaan nyt ihan Julialle vaan tämä postaus. Julia on 12½ vuotias reipas seniori. Ihana katsoa sen pirteyttä ja iloisuutta, kovasti on aina namujen perään tuolla kulkiessa, mutta aina välillä voi vähän muuhunkin keskittyä.

Tämä eka kuva otettiin aurinkoisella paikalla ja valkotasapaino oli vielä kohdillaan mutta sen jälkeiset kuvat jäi siniseksi kun vaihdettiin paikkaa. Ei nää kuvat kameran näytöllä näyttäneet näin sinisiltä niin en sitten tajunnut vaihtaa asetuksia. Tällä kertaa saa kelvata ilman muokkausta nää kuvat (paitsi koko).
Laatu myös näköjään kärsii selkeästi kun kuvat siirtää tänne blogiin, vai vaikuttaako siihen se kun pienennän nää kuvat?

Manuaalinen tarkennus ei mennyt aina kohdilleen

Treenipäiväkirja

2012-02-09T22:58:00.001+02:00

Tänään sitten alkoi Minkan ensimmäinen tokoilu ilta ryhmässä. Olemus paikan päällä oli reipas, oikein terhakkaana oli kiinnostunut muista paikallaolijoista. Ei ollut se sellainen ujo ja varovainen olemus kuten mätsäreissä, mutta eihän täällä niin paljoa väkeä ollut niin tiiviisti kun siellä silloin (jotenki sekavan oloinen toi lause, eh).
Tämänkin kurssin aluksi oli se aina niin ihana esittäytyminen (ei se itseasiassa niin paha ollukkaan, heh) ja tavoitteiden kertominen sekä kuunneltiin asiaa tokoilusta.
Sit harjoiteltiin katsekontaktia, istumista, käskystä vapauttamista ja maahanmenoa. Kaikkea tuota onkin jo kotona aloiteltu ja hyvä huomata että myös täällä häiriössä toimii mukavasti. Minka ei ole kiinnostunut muista koirista muuten kuin silloin jos joku tulee liian lähelle. Minä vaan toivon että tästä ei tuu mitään rähinäkoiraa joka käy päälle kun joku tulee iholle :/ . Toivottavasti nämä treenit muiden koirien keskellä auttavat jotenkin siihen epävarmuuteen, vaikkei kontaktia muihin otetakaan.

Tarttiko sitä taas olla kamerasta niin kaukana...

Katsekontaktia

Maahanmeno-harjoitusta ja siinä pysymistä

Ihan alkeellisimmista päästä meidän ei tarttenu siis aloittaa vaan keskityttiin istumisessa ja maahanmenossa siihen että malttaa pysyä jonkin aikaa paikoillaan. Tosin ei ne käskytkään vielä mitään satavarmoja oo, kuten videon lopusta näkee. Eikä missään nimessä vielä tarttekkaan, oikein hyvin se on edistynyt siihen nähden miten epäsäännöllisesti on harjoiteltu. Ihan tarkoituksella olen jättänyt seuraamisen ja sivulle tulon melkein tekemättä, sillä en halua tehdä niissä virheitä heti alkuun. Hyvä vaan että joku tietäväisempi on sanomassa ihan alusta lähtien miten kannattaa toimia. Tavoitteena kumminkin on saada koe kelpaavat liikkeet eikä pelkkään kotitokoilu tyyliin, sitä pystyn ihan omin neuvoinki tekemään. Pyryn kanssa mennäänki just silleen, sen ei tartte esim. agitreeneissä seurata suorassa ja tiiviisti, kunhan suunnilleen on vierellä kun radalta tullaan pois.

No niin, nyt kehtaan laittaa taas videon ku se on sopivan kaukana mun naamasta ja sit laihdutin täs parin päivän aikana laittamalla mustat vaatteet! (alkoi se myös oikeasti, jo kaks päivää tsempannu :D )
Ensin maassa pysymistä, sit pieni taukoilu ja sit taas muisteltiin et niin mikä ihmeen maahan?

Treenipäiväkirja

2012-02-08T13:56:00.001+02:00

Keskiviikon treeneistä taas joku sananen. Pari videota otettiin taas, mutta turhamaisuus iski enkä laita esille. Oon semmonen norsu että joo-o...Joku aloittaa taas pitkästä aikaa kiloklubiin kirjaamisen. Jotenki oikein iski kunnolla vasten kasvoja tää norsumaisuus että saattaapi olla et jonkinlainen motivaatio löyty jälleen. No sen näkee tässä talven mittaan saanko mitään aikaseks.
Asiaan. Uutta oli a-este (pieni sellainen), joka onkin ihan vieras Pyrylle. Ainut ongelma siinä oli saada Pyryn pylly pysähtymään alas tulossa. Etujalat piti siis pitää lattialla ja pylly osasto kontaktilla. Tästäkin esteestä pitäs saada kotiin jonkinlainen versio et saadaan kontaktilla pysymistä harjoiteltua enempi.

Taas opeteltiin jotain uutta ohjauskuviota, joka tuotti mulla jonkinlaisia ymmärtämisvaikeuksia. Olin vähän pihalla ja sekös vitutti. Eli mun yleisolo pään sisällä oli pikkasen semmonen veemäinen ja videoita kun kattelin niin rupesin miettiin et vaikuttiko se mun käytökseen niin että jotenki hillitymmin kehuin ja palkitsin Pyryy?! En siis tehnyt sitä tietoisesti, en missään nimessä "kostanut" koiralle sitä että ite en jotain tajunnu, mutta herkästi sitä ilmeisesti sitten jotenki oireilee. Oon pyrkiny olemaan reipas ja iloinen palkitsemisessa, joten sillä meiningillä pitää jatkaa. Ihan viimeistä rataa kun mentiin niin Pyry oli ekaa kertaa pikkasen sillain poissaoleva, joten ehkä mun käytös vaikutti siihen! Koirat kun on herkkiä vaistoamaan meidän ihmisten mielentiloja.

Tämän radan hyvä testi meille oli tuo kohta jossa tikku-ukko on merkitty minuksi,, eli sain oikealta puolelta ohjattua Pyryn kiertämään esteen, videolla oikein näkyy jännästi se kun Pyry hoksaa et eipä juostakaan suoraan vaan kierretään. Hyvä hyvä :)
Pieleen meni sen jälkeinen putkelle meno, mulle tule hetken öööh-vaihde kun mietin et hypylle vai putkelle (piirroksessa se ei näytä niin selkeästi olevan tykyllä mut oli se enempi). Pyry siis ei mennyt heti vaan jouduin korjaamaan.

Pyry ei oikein osaa hypätä näitä matalia aitoja vaan se aikalailla kävelee ne. Siksi se välillä onnistuu tiputtamaan riman. Höh. Ei kylläkään tässä kyseisessä kuvassa.

Huomenna torstaina sitten Minkan kanssa ekaa kertaa samalle hallille tokoilemaan, a-p-u-v-a.

Treenipäiväkirjaakin

2012-02-02T23:38:00.001+02:00

Pyry, agility

Viime aikoina on tullut näitä merkintöjä vain kun on käyty hallilla ryhmässä treenamassa, mutta pitää kai näitä kotitreenejäkin laitella välillä ylös, ihan niinkuin aiemminkin.
Tänään torstaina päätettiin lähtä taas käymään kaupassa kävellen koirien kanssa, näitä reissuja onkin nyt muutama tehty viime aikoina. Aiemmin on otettu kaikki kolme, mutta nyt aattelin että ikivetäjä Pyry jääkööt nyt kotiin niin saa tytöt liikkua vapaammin fleksissä eikä aina vetovyössä. Menin sitten ennen reissua Pyryä kouluttamaan pihalle jotta sekin saa jotain. Ensin otin kaikki (4 kpl) hurtat pihalle niin sai Pyry lämmitellä kroppaansa siinä riekkuessaan. Pakkasta jotain -25, sormet ja varpaat mulla aina alussa nipistelee, muuten ei ongelmia tarkenemisen kanssa. Pitäisköhän ruveta oikeesti panoostaan vähän rahaa kunnon käsineisiin ja kenkiin...

Sitten ruvettiin treenaamaan esteen takaa kiertoa, keppejä ja kauempaa esteelle lähettämistä. Kati vinkkas tästä niin otin sen heti huomioon, vaikkei vielä hallitreeneissä siitä ole mainittu. Varmasti on tulossa kunhan saadaan tuota estevarmuutta enempi. Hiljaa hyvää tulee, siihen uskon ;)

Pujottelut meni yllättävin hyvin, viimeksi kun pihalla otin niin Pyry oli jotenkin yli-vauhdikas, ei malttanut oikeen seurailla mun ohjaamista. Nyt useampi toisto meni hyvin. Edelleen toki minun kädet apuna.

Hyppy-esteen takaa kierrot, kauempaa hypylle lähettäminen (namu esteen takana) ja sivusta hypylle menot meni oikein hyvin. Oikeastaan yhtään väärin mennyttä suoritusta ei tullut :). Mutta kun olin lopettanut hommat niin Harri tulikin kameran kanssa pihalle jotta voi vähän kuvailla meidän touhua. Noh, käytiin vielä muutama suoritus tekemässä. Pujottelussa rupes jotenkin kummasti vähän tökkimään, mun kädet välillä tajuu ja välillä ei et miten nyt pitikään ohjata. En tajuu?! No mut muutama kuva nyt tähän kuvittamaan:

"Hetkinen, mihin me nyt tästä mennään ja miten..."

Hyppy-esteen takaa-kierto

Taitaa olla kehua ja palkitseminen tulossa

Rima matalimmalla ja silti tippui!

Nyt kun on ruvennu saamaan jonkinlaista säännöllisempää vauhtia näihin harrastuksiin niin välillä tuntuu että pää ei pysy mukana. On niin paljon muistettavaa ja treenattavaa!

Minkalla alkaa ens viikolla pentutoko ja sitten pitäis ruveta vähän ahkerammin senki kanssa treenaamaan. Hiljaista ollu viime aikoina.

Pyryn kanssa tulee koko ajan uusia asioita tässä agilityssa ja osaa niistä pitäis kotona muistaa harjoitella. Sit on Nepsu, se jonka kanssa ensisijaisesti piti lähtä tokoilemaan, on nyt siitä hommasta nyt vähän sivussa, mutta sen kanssa pitäis panostaa nyt kahteen juttuun; treenata ahkerammin suuntia, koska haluan siitä erinomaisen johtajakoiran (sitähän se ei todellakaan VIELÄ ole) ja sit aattelin ruveta panostamaan hierottavana oloon. Tässä kun on vähän Nepsuu seuraillu niin hieronta saattais tehdä varmaan vähän ihmeitä...Mutta kun viime kesäinen kokemus oli niin vaikee, niin pitää panostaa siihen enempi kotona. Siis eihän se meidän kosketusta vältä, mutta varmaan jotain tuolle asialle vois tehdä ihan kotonakin.

Kuten olen joskus maininnut, niin Nepsu yleensä lenkiltä tultuaan (myös muulloin) kerjää kaapista puruluuta itselleen. Noh, aattelin sen avulla nyt totutella sitä pikkuhiljaa hierontamaiseen käsittelyyn ennen kuin se saa sen luun. Jos vaikka tämä rupeais auttamaan siihen kummaan ahdistukseen, mikä tulee kun jonkun pitäis kunnolla käydä kroppaa läpi. Saa nähä tehoaako.

Päätös Pyrynkin tutkimisesta on nyt tehty. Se käy kaikki samat tutkimukset läpi kuin Nepsu, eli selkä, lonkat, kyynärät, polvet ja silmät. Pyryllä kun on nyt kaksikin kropalle vaativaa lajia kalenterissa eli vedätys ja agility, niin hyvähän se on tietää että mitä sieltä "syvempää" löytyykään. Toivottavasti ei yhtään mitään. Mutta tietääpähän sitten voidaanko jatkaa rauhallisin mielin vai pitääkö hillitä/lopettaa hommat.

PS. Onko kenelläkään muuten tietoo että onko kovassa pakkasessa treenaaminen jotenkin haitallista, vaikka (arktisen) koiran lämmitteleekin? Tuli vaan yhtäkkiä mieleen, et onkohan tuo miten järkevää...

Neljän koiran reissu

2012-02-01T14:16:00.000+02:00

Viime sunnuntaina päätin vihdoin lähteä neljän hurttimuksen kanssa vetoreissulle. Ilta-aika, pakkasta ainakin -22 ja suht hiljainen metsätie. Todennäköisyys kohdata häiriökoiraa oli vähintäänkin pieni. Kylläpä ihmiset pelkää pakkasta, ei voi muuta sanoo. Onneksi me ollaan tällaista arktista sakkia niin saa aika lailla rauhassa kulkea menemään näillä kovemmilla pakkas keleillä. Jostain syystä ei oo muita koiria sattunut tulemaan vastaan kävelylenkeilläkään. Sopii mulle.

Nana siis sattui olemaan hoidossa (=Minkan leikitettävänä) sunnuntaina, joten päätin ottaa sen ekaa kertaa tälle talvea meidän porukkaan mukaan. Vieläkään ei ole Nanalla niitä valjaita, joten kevyet veto-ja turvavyövaljaat sai nyt kelvata. Minä halusin tarkistaa neljän koiran vetovermeet ennen lähtöä, mutta toi yks hätähousu laittoi potkurin kyytiin ennen aikojaan. No perillä sitten huomasin että olis pitäny tarkistaa, johtajille ei nimittäin ole kiinnityspaikkaa...Viime talvena viimeksi käytetty vaijereita niin eihän sitä muistanut. Onneksi olin ottanut mukaan seisinkinä käytetyn pätkän josta saatiin lukot irroitettua ja tytöt kiinni eteen. Vähän ahtaaksi meni mutta toimi. Nana ei yltänyt seisinkiin kiinni Pyryn viereen, se olikin ihan hyvä homma, sen huomasin loppupuolella matkaa.

Lähtö tapahtui aika pimeissä merkeissä, ei tuon otsalampun valaistus riitä paljo mihinkään, vähän sokealta tuntu meno alkuun, hui :D Harri tuli sitten takana pakulla. Vauhti oli kyllä hurjan tuntuinen neljän kyydissä! Tiekin oli pelkkää valkoista jäätä joten hyvin liukui. Aika muhkurainen oli tie, joten kameran kaivaminen taskusta ei ollut ihan helppo homma siinä hurjassa menossa. Mut pakkohan nyt kuvat oli ottaa!
Pelkkää suoraa oli tämä meidän matka tällä kertaa, keskityttiin vaan täysillä menemään eteenpäin. Stoppi tuli yllättäen jossain kohtaa, ei ollut lumi vielä satanut uudelle tielle jota on ruvettu nyt talvella tekemään, pelkkää hiekkaa näkyvissä. Käännyttiin sitten takaisin päin samaa reittiä, tavoitteena päästä samalle paikalle mistä lähdettiinki. Nanan meno rupesi kumminkin hiipumaan ennen aikojaan, meinas jäädä ihan jälkeen joten katsoin parhaaksi lopettaa matkan ennen "maalia". Mutta tämähän ei ollut viimeinen kerta tällä porukalla, uudelleen pitää päästä vielä :)

Treenipäiväkirja

2012-01-31T23:44:00.001+02:00

Tällä kertaa vähän videota meidän puuhailusta. Pitäähän sitä todistusaineistoakin olla ettei pelkkien puheiden varaan jää näytöt ja saavutukset ;) (siis mitkä saavutukset...?) Sitähän vois vaikka joku luulla että ihan omasta päästä oon keksiny koko agility-kurssin! Niih, dokumenttia kehiin vaan, ei kukaan pelkkiä puheita usko! ;D

Tässä harjoiteltiin putkeen menoa sivusta, ei suoraan suuaukolta

1.rata ei mennyt nappiin:

2.rata ei mennyt nappiin

3.rata, se helpoin, meni kivasti

Semmoista sekoilua ja löntystelyä tällä kertaa. On nää videot aina niin paljon kertovia. En tiennytkään että mun meneminen näyttää tollaiselta löntystämiseltä, itsellä kun on semmonen aika vikkelä ja kevytkin olo kun juoksen menemään :D . No mutta jospa ei keskityttäis epäolennaisuuksiin ( I wish ), tärkeintä mulla on saada radalla meneminen hyvin mieleen ennen lähtöä. Helpottais varmaan kummasti jos sais kerran käydä ennen koiran suoritusta yksin tsekkaamassa että miten nyt tässä ja tuossa kohdin ohjaan koiran. Sivussa kun seisoo ja miettii valmiiks, ei todellakaan ole sama asia mennä tekemään se tuonne radalle koiran kanssa. Ei vaikka onkin ihan muutama este vaan mentävänä. Mutta kivaa oli jälleen!

Finally

2012-01-31T17:34:00.000+02:00

Nimittäin vihdoin sain aikaiseksi hommata sen järkkärin. Jospa munki kuvien laatu rupeis pikkuhiljaa paranemaan. Kauhistuttaa aloittaa tuon käytön opiskeleminen, sitä opeteltavaa taatusti riittää! Mutta kaikkiin tilanteisiin tuota ei varmasti tule otettua mukaan vaan pitää tyytyä tuohon vaatimattomampaan välineeseen edelleen. Senki korvaamista pitää suunnitella kun se on osittain rikki, ei voi zoomata ja linssin suojus on hajonnu joten kivasti pääsee pa**a kerääntyyn. Mutta kun sitä hommaamista on vaikka ja missä!

Ulkoiluu ja treenipäiväkirja

2012-01-25T00:37:00.005+02:00

Päivän koirailu alkoikin sitten mettäreissulla tyttöjen kanssa. Saatiin sentään vähän parempia kuvia kun valoisampaan aikaan oltiin liikkeellä. Kohtapuoliin pitäs alkaa ne mahtavat kelit, toivon mukaan pikkupakkaset ja aurinko eli se kaikista paras koiraulkoilu-aika!

"Ensin vedettin toi laiska-mamma perille, se kun mielummin jalkailee metässä kuin näillä tylsän tasaisilla teillä"

Karvapörrö. Vai oliko se Pörrökarva?

Hyvin sinne uppoo, mutta se ei menoa haittaa!

"Aaaaah..."

Välillä piti istahtaa levähtämään

Ja sitten taas jatketaan

Tämä tyttö malttaa välillä poseerata kamerallekkin

Linssilude :)

Tarkastin sitten ajatuksen kanssa nuo Neven valjaatkin, mutta en kyllä niistä löydä selkeätä vikaa. Ainoastaan valjaiden pituus vähän mietityttää että pitäisikö olla vähän pidemmät. Vetäminen oli nyt parempaa kuin viime aikoina ja se ero tässä nyt ainakin on ollut että nyt vetopiste oli alhaalla, toiseen potkuriin kun on laitettu vermeet suurinpiirtein niin kuin kuuluuki. Mutta viime aikoina on tullut vedätettyä koirat vetovaljaissa kiinni eli vetopiste on ollut ihan eri kohdalla. Voisikohan siinä olla se juttu mikä on vaikuttanut? Pitää testailla lisää. Pitääköhän hommata tai tehdä toisenlaiset valjaat vetovyön kanssa käytettäväksi.

Illalla oli sitten pyryn agility ilta. Ensin harjoiteltiin yksitellen rengasta, putkea, pussia ja keppejä. Sitten otettiin muutama kerta pientä rataa, nyt ruvetaan pääsemään vähän itse asiaanki, jee! Laitetaas taas piirroskuvaa niistä harjoituksista

1. Rengas ja putki. Meni oikein hyvin, paitsi sanoin putki-käskyn väärin ja liian myöhään. Noh, meni se Pyry silti, onhan ne kädet kumminki koko ajan ohjaamassa :D

2. Rengas, putki ja pussi. Tämä meni ihan nappiin :) Tosin ohjaaja oli pussin suulla pitämässä vähän auki, koska en ollut varma meneekö Pyry umpinaiseen, on niin vähän treenattu sitä.

3. Pussi, putki ja rengas. Otettiin kahteen kertaan ja minä ite sössin sen molemmilla kerroilla sen verran että menin putkelle väärää puolta, en sitä mitä ohjaaja käski. Ei pysy nuo ajatukset aina mukana, näitä puolen vaihtoja ja käännöksiä pitää ehdottomasti harjoitella kotona, tuolla jouduin monessa kohtaa miettimään että mitenkä se nyt menikään...Niin ja Pyry tais stopata molemmilla kerroilla putken suulle pari kertaa. Ehkä se syy oli nimenomaan tuo mun sekoilu niissä ohjauksissa.

Jälleen oikein mukavat treenit, olen valtavan tyytyväinen Pyryn tottelevaisuuteen. Nyt kun irtipitäminen on lisääntynyt niin seuraan tosi tarkkaan Pyryn reagoimisia. Tää on niin selkeesti jääny laika-ajalta (myös sekarotuistemme heikkous aika ajoin) kun piti enempi tai vähempi jännätä että onko ne korvat päässä myös irti ollessa/häiriössä. Nyt voitiin oikein hienosti oman suorituksen jälkeen kävellä hallin toiseen päähän niin että ihan vierellä kontaktissa se Pyry seuraa. Se vaan tuntuu edelleen jotenkin vieraalta että mun hurtta ei välitä muista koirista tms. Toivottavasti saan tottua tähän :D (nii että miten tää kuuliaisuus saatais tuonne vetotreenienki puolelle...) Ensi kerralla kontakteja ekaa kertaa, tässä onkin seuraava jännä paikka että miten ne rupee sujumaan. Nykyään kun niitä kontaktikosketuksia harjotellaan tosi paljon, ne on huipputärkeet. Ei silloin -95 todellakaan treenattu siihen tyyliin kontakteja kuin nykyään.

Pimeässä metsässä

2012-01-20T23:42:00.001+02:00

Torstai-iltana lähdettiin pitkästä aikaa makkaranpaisto reissulle. Tai no minä kävin reilu viikko sitten kolmen hurtan kanssa ihan yksinäni, silloin kun pitää päästä omiin oloihin niin metsä ja koirat on se paras vaihtoehto :)
Nyt on toinenkin potkuri hommattu niin päästiin molemmat niillä liikkeelle, Harrilla Pyry ja Minka, mulla Neve. Minkan kanssa kun otetaan edelleen mielummin iisisti niin se päästettiin vapaana juoksemaan kun mettätielle päästiin. Neven vetäminen on jotenkin ollut vaisua viime aikoina, pitää kunnolla tutkia valjaiden sopivuus ja ehkä miettiä hierojaa. Nepsu ei todellakaan mene tällä hetkellä kympisti, paluu matkallakin naru oli välillä löysänä kun otin sen Minkan kanssa minun eteen vetämään. Ja tuo on toooodella poikkeuksellista Neveltä, joten joku nyt mättää :/

Nepsu ei päässyt heti vapaaksi, vaan joutui odottamaan omaa vuoroaan

Sinne ne menee...

...ja sieltä ne tulee

Nyt varovasti, tulella ei saa leikkiä...

Minka lähti mukaan oksien haku matkalle

Minka aina välillä ihaili notskia :D

Nepsu pääsi vapaaksi ja Pyryn vuoro loikoilla. Mamman viekkuun se halus.

Treenipäiväkirja

2012-01-19T00:32:00.002+02:00

Pyry, agility

Nyt tulee ihan lyhyesti jotain mainintaa keskiviikon käynnistä. Tän päivän "rata" oli hyppy+suora putki, ekalla kerralla Pyry ei mennyt heti putkeen, jätin käskyn antamisen kuulemma liian myöhäiseksi. Toisella yrittämällä meni hyvin. Sen lisäksi rengasta, hyppyä ja keppejä. Kepeissä näkee jo että jotain on tajuntaan menny. Edistymistä on tapahtunut onneksi paikoillaan odottamisessakin, kotona olen yrittänyt siihen panostaa kun se on ollut Pyrylle vaikeeta. Välillä meinaa karata (ihan vaan esteille, ei onneksi toisten koirien perään tai muuta) ja näyttäs olevan itse asiassa kivasti intoa tuohon esteiden suorittamiseen, oikein hieno homma että intoa löytyy! Kunhan ei tartte ruveta kuuntelemaan sitä kamalaa huutoa, jota kuulee vedätykseen lähdettäessä! Ihan niin innokas ei tartte olla :)

Ei me ihan toivottomia ainakaan tässä vaiheessa vielä olla joten kotiin päästyä ilmoitin sitten Pyryn tiistaina alkavaan jatkoryhmään. Minkan olen ilmoittanut jo viikkoja sitten pentujen tokoiluun, mutta en ole maininnut asiasta enkä maksanut vielä. Ihan vaan siksi että haluan varmistua että me sinne myös mennään. Eli torstaina 9.2 pitäs sitten tuon nulikanki kanssa lähtä harjoituksiin, apua, eihän se pissaa sitten hallissa?! (siivousmaksu 10 euroo). Vähän aikaa oli sisäsiisti mut nyt yhtäkkiä on muutaman pissan lirauttanu sisälle, perhana.
Saapa nähä miten kuuliaisuus ja innokkuus toimii sitten häiriön alaisena, Minkalla kun on tuota jännittämistä ja vierastamista näkynyt nuissa koirailu tilanteissa. Kotioloissa ja lenkeillä kyllä on oikein lupaavan oloinen namipalkalla, kuuntelee heti eikä kohta, kun vaan mamma suunsa aukaisee. Murkkuikää odotellessa...

Treenipäiväkirja

2012-01-18T01:10:00.000+02:00

Pyry, agility

Tänään käytiin sitten kolmannen kerran agilityn alkeita opettelemassa joka oli samalla alkeiskurssin viimeinen kerta. Meillä kun harmittavasti jäi kaksi kertaa käymättä sairastumisen vuoksi. Tosin saatiin kaksi uutta aikaa tilalle, huomiseksi (keskiviikko) ja siitä taas viikon päähän. Mahdollinen jatkokurssi alkaisi ensi viikon tiistaina, hmm... aion kyllä jatkaa tätä hommaa, sen verran mukavasti alkanut tämä harrastus. Olen tyytyväinen Pyryn kuuntelemiseen ja innokkuuteen, joten pitäähän sitä jatkaa vielä ja katsoa miten käy kun haasteet kasvaa.

Tänään otettiin kahden ja kolmen esteen sarjat. Ensin hyppy ja putki, jota Pyry ei aluksi suostunut menemään. Pyry kun ei ole mennyt putkea muuten kuin sen ollessa suorassa (näkyy päästä päähän) ja tänään se oli mutkalla. Tätä on siis harjoiteltu meidän poissaollessa. Noh, laitettiin se sitten suoraksi ja sitten onnistui. Jotain persjättöö/takaaleukkaksia tms. harjoiteltiin samalla. En nyt muista mitä, on vielä vieraita asioita nämä jutut.

Odotellessa vuoroa kokeiltiin myös rengasta, puomia, keppejä ja pussia, jota en saanut onnistumaan yksin, olis pitänyt taas olla joku kaverina kurkkimassa sieltä toisesta päästä.

Lopuksi otettiin hyppy, putki ja pituus (ihan lyhyt vaan) Olikohan se sylijättö?, joka kuului tähän suoritukseen. Hitto nuo nimitykset on vielä hukassa, mutta tuosta piirroksesta näkyy reitti

Tuo mutka siis oli se pieni vaikeusaste tuossa mutta meillä Pyryn kanssa homma meni niin kuin piti! Tietysti iloa lisää se että taidettiin olla ainut parivaljakko, joka sai radan mentyä ilman jonkinlaista "mutkaa" matkassa. Onhan tää ihan aloittelijan pienen pientä iloittelua, mutta kun iloitsen kaikista suorituksista, jotka menee nappiin. Olkoot ihan kuinka piece of cake homma niin iloitaan :) Meillä kun ei ole ainakaan mitään korkeita tavoitteita heti alusta lähtien niin iloitsen pienistäkin jutuista. Ja iloinen lajihan tän pitääkin olla. (Noni, toistinko tarpeeksi tuota iloista...)
Tästä kerrasta jäi hyvä maku suuhun, onneksi, sillä taas tämä (pakollinen)taukoilu oli saanut päässä sellaisen mielen aikaan että ei hirveesti haluttanut edes lähtä. Mutta jo monesti saman kokeneena tiedän, että erittäin todennäköisesti mieli paranee reilusti kun pakottaa jatkamaan. Varsinkin näiden harrastusten ja liikunnan suhteen olen huomannut tämän homman. Ja nyt siis tiedostan asian huomattavasti paremmin niin osaan suhtautua siihen erilailla. Ei kannata jäädä kotiin istumaan ja odottamaan jotain hyvää oloa ilmestyväksi jostain naaman eteen, vaan nostaa perse ylös ja lähteä itse hakemaan sitä! Tämmönen viisaus tähän loppuun, heh :D Se näyttääkin olevan yllättävän vaikea homma ihmisillä tajuta :/

Mulla tahtoo monesti jäädä yöksi nämä päivitykset, ihan vaan siksi kun tykkään kirjoitella silloin kun saan ihan rauhassa omissa oloissa bloggailla.

Valoista

2012-01-08T15:50:00.000+02:00

Vaihteeksi valoisaan aikaan jotain kuvia.

Outside

2012-01-07T22:17:00.002+02:00

Käytiin Nepsun kanssa kahdestaan revittelemässä metsässä 5.1

Onkohan Pyryllä mitään juttua mitä sille ei saa tehdä?

Jollakulla on suuria ongelmia helttansa kanssa....

Mukava kun tulee lisää lunta, koirat tykkää sitä enempi mitä suurempi vuori niille saadaan kasattua :)

Yes, mommy!

Tokon seuraamista. Tällä kertaa jätin käsillä jelppaamisen pois ja se sitten näkyi liian edessä kulkemisena ja myös asento oli vino :/ Pitääköhän ottaa vähän taaksepäin tätä hommaa...

Se videokuvaaminen todellakin on tärkeä asia, jos ei kukaa sivusta seuraaja (jotain tokosta tajuava) ole kommentoimassa suoritusta. Tässä kun näkyy et kyllähän minä käytänki pikkasen käsiapua ;)
Taustakuoro siellä opettelee ketjussa olemista ;D

Äänekästä

2012-01-07T19:31:00.000+02:00

Nimittäin Pyryn ja Minkan neuvottelut on ruvenneet vakavoitumaan ja sen myötä entistä äänekkäämpää touhua. Kumpihan niistä räjähtää ensimmäisenä?

Title here

2012-01-04T20:56:00.000+02:00

Käytiin sitten eilen ELL, vaikka oireilu olikin silleen sopivasti vähentynyt. Tietenkin, kerrankin kun saa ajan nopeasti sen sijaan että odottais päiväkausia, koiran oireet rupeaakin ihan itsestään vähenemään. Noh, mielummin näin päin. Syksyllä se meni koko ajan niin päin että paniikissa odoteltiin päiväkausia Riinalle uutta aikaa. Jopa viikko odottelua paniikissa, aika kauheeta hommaa...No mutta saatiin sitten kaikelta varalta elämän ensimmäistä kertaa nenäpunkkilääkitys kaikille meidän hurtille. Minka ei ole ainakaan vielä oireillut ollenkaan, mutta kaikillehan se pitää antaa. Myös Nana on oireillut ja systerin koirille pitää hommata lääkkeet myös. Mennään nyt näin ihan kaikelta varalta, vaikka kyseessä mun kutinan mukaan on ihan koirien oma pikku räkätauti. En vaan uskalla ottaa sitä riskiä että kuuntelen omaa kutinaa ja koirien kärsimys ja laskut vaan kasvaa sen myötä.

Pyry ja minka keskustelee hieman

Viime aikojen runsas rahanmeno koiran/koirien hoitoon on saanut heräämisen kiinnostumaan koirien vakuutuksia kohtaan. Tutkailin sitten viime yönä Tapiolan sivuja (meillä on kaikki muut vakuutukset sieltä) ja laitin menemään hakemuksen(?) Minkan eläinlääkärikuluvakuutukseen, vajaa satasen vuodessa. Ja yritin katsoa mitä nuille vanhemmille hurtille sama maksais, niin eipä sellaista vaihtoehtoa edes ollut! Luulin että se vaan maksaa enempi jos ottaa vähän vanhemmille koirille mutta ei tullut muuta kuin henkivakuutus vaihtoehdoksi. Oli siinä joku jalostus vai vastuu tms lisänä, mutta ei samaa kuin Minkalle. Onko todellakin näin että aikuisille ei saa enää vai onko jollain parempaa tietoa?

Uutta Vuotta

2012-01-02T15:11:00.001+02:00

No ei ihan hyvin alkanut meillä tää uusi vuosi. Huomenna mennään Pyry käyttään elukkalääkärissä kun sillä on toi nenä vuotanu ja tuhissu joskus viime viikosta asti. Yöllä sai äänekkään reverse sneezing-kohtauksenki. Ja tänään huomasin että Nepsullakin on jotain pientä oireilua. Jää sitten Pyryn agilitykin välistä :/ Viime viikollahan oli joulutauko eikä kurssia ollu ollenkaan. Hyvinpä mulla menee nää harrastusyritykset taas, syksyllähän Nepsunki tokokurssi peruttiin kokonaan. Ja nyt en sitten uskalla ilmoittaa ketään mihinkään kun ei tiedä kuin kauan nää oireilee ja käykö kaikki koirat läpi. Minkalle sopivaa kurssi olis vielä tarjolla et kiva. Ja mätsäri olis tulossa 8.pvä...

Onko kellään kokemusta tällaisesta oireilusta? Eikös koirillakin voi olla jotain perus räkätaudin oireita, jotka menee ihan levossakin ohi? Nenäpunkkikin voisi olla oireiden perusteella.Nyt ei vaan viitti odotella enempää kun oireilu on lisääntynyt. Ihan tarpeeksi tullut tehtyä sitä että odottaa vaan meneekö jokin juttu ohi mut sitten oireilu "räjähtääkin käsiin" ja paniikissa ootellaan monta päivää et päästään lääkäriin. Parempi katsoa kuin katua.

Uusi Vuosi meni koirien osalta mukavan rauhallisesti. Kaikki muut tykkäs olla ulkona, paitsi Neve ei välittäny ku pisulla käydä. Ei se mitenkään paniikissa oo, mutta oleskeli mielummin sisällä. Ilman valvontaa koiria ei kuitenkaan ulkona haluttu pitää, kurittomista kakaroista kun ei ikinä tiedä mitä keksivät kun saavat jänniä paukkuja käsiinsä. Mun piti sitten mennä kaveriksi pihalle kun Nana tuli, sillä oli kauhee hinku päästä ulos leikkimään Minkan kanssa, niinkuin aina.

Tänään

2011-12-30T22:54:00.001+02:00

Päivällä, hämärän jo alkaessa, käytiin kolmen koplan kanssa pieni vetoreissu. Varovasti varovasti aloitellaan pikkuisen kanssa. Lähtö oli ihan mahoton, isommat huutaa ja vetää ku mitkäki hullut ja Minka pomppii niiden jaloissa yrittäen sotkeutua narujen kanssa. Pitäsköhän oikeesti yrittää harjoitella nuita lähtöjäki :F Tästä pihalta lähtiessä ei kehtaa huudattaa koiria pitkään naapureiden takia, joten en rupea odottelemaan mitään rauhottumista. Sitten kun mennään autolla jonnekki sivummalle niin ehkä sit vois yrittää opetella. Mut en tiiä jaksaako sillonkaan, katotaan ny :D On se kyllä ärsyttävää kaikilla voimillaan jarrutella kun ne haluu ite päättää millon lähdetään liikkeelle, MUR!

Huomasin järkytykseni, että Neve on lihonut! Ja on kai se muutenki kehittyny tässä kahden vuoden aikana, 2 vuotiaallehan noi valjaat ostettiin.Pitää siis tehdä Nanan lisäksi Nepsullekki valjaat, ku uskaltais ja viitsis aloittaa senki vaikealta tuntuvan urakan. Kunhan siihen alkuun pääsee, niin rupee varmaan sujumaan rutiinilla valjaidenki teko, ei se niiiin vaikeeta voi olla.

Tässä kuvassa näkyy vähän meidän talven ajaksi tehty puuha-/aktivointikenttä. Kolaan enimmät lumet pois jos ja kun lunta sataa lisää, niin pysyy suht tasaisena tuo alusta.
Siellä ne kepitki seisoo, joita pitää Pyryn kanssa ainaki harjoitella. Se mun kehittelemä jonkinlainen rengas-estekin näkyy, neljä aitaestettä on lumelta suojassa sivummalla. Kyllähän näillä jotain pieniä harjoituksia saa aikaan :D

Koirajuoksu on nyt jo toista päivää tauolla, perhana! Keskiviikkona kävin viimeksi n.5 km lenkin ja ekaa kertaa ikinä pystyin juoksemaan hyvinki pitkän matkan, siis ainakin kun aiempaan vertaan. Olin ihan ihmeissäni siinä juostessa että miksi en väsy! Varmaan tää viileämpikin keli auttaa asiaa, mutta eiköhän ne aiemmat Wii-pelin kanssa treenatut hikituokiotkin ole jotain tehneet nyt loppuvuoden aikana. Olen nimittäin ottanut sellaisia ½-1 tunnin mittaisia tuokioita kun olen pelaillut, suosikki lajit beseball ja tennis. Ja pelaan mahdollisimman paljon liikkuen, en pelkästään sen mitä pelaaminen vaatii. Heilun, jumppaan, pompin samalla.
Kesällä kun otin välillä yksin juosten tuon meidän vajaan 2 km "kymppärilenkin", niin en mää sitä jaksanu kertaakaan mennä läpi vain juosten. Piti huilata kävellen välillä. Kuinhahan paljon ilman lämpötilalla on vaikutusta tuohon pystymiseen ja jaksamiseen? Hellekeleillä en kumminkaan silloin juossut.

Niin, elikkäs keskiviikkona persus+reidetkin oli vielä hellänä, mut silti lähdin juoksemaan Pyry+Neve parivaljakolla. Kyllähän se tuntui matkan aikana, että parhainpaan ei pysty kun kroppa on vähän tiukkana, varsinkin kun noi kaks meni aika reipasta tahtia öpaut puoliväliin. Sitten rupes meno vähän rauhoittumaan eikä mun tarttenu keskittyä vain jarrutteluun vaan sain vapaammin juosta. Silloin pystyin tekemään sen ennätyspitkän yhtämittaan juoksun. Siitä saa muuten uskomattoman hyvät vibat/adrenaliinit vat evö. Se kantoi ihan seuraavaan päivään asti, teki mieli lähtä juokseen lisää, mutta pohkeet oli aikas paskana :D (Peppu ja reidet oli jo toipunut.)Venyttelin kyllä paikat juoksun jälkeen. Noh, ajattelin sitten tänään lähtä illalla, mutta meille tulikin Harrin kanssa muuta puuhaa ja sen tulokset näkyy tässä

ENNEN

Kerman kellertävä keittiön taso

Kesällä kuvattu, hyvin rajattu kuva sotkuisesta keittiöstä

JÄLKEEN

Hommattin siis tähän yksinkertaiseen ja halpaan keittiön uudistamiseen dc-fixiä Bauhausista! Meidän keittiöhän vaatis lattiasta kattoon-remontin, mutta se saa vielä odottaa. Kesällä aloitin maalaamaan nuita kaappeja ja vetolaatikoita valkoiseksi, se on, öh, pikkasen kesken vieläkin...Mutta kylläpä tuli mukavampi ilme keittiöön pelkästään tuollakin! Jospa sais nyt talvellakin eteenpäin kaappienki käsittelyä, hitaamminhan se sujuisi nyt kun ei voi ulkona kuivatella, mutta olispa eteenpäin. Ja kyllähän tuon dc-fixin kestävyyskin mietityttää, saa ny nähä kuin kauan jaksaa pysyä hyvänä rasvaisessa ympäristössä.

Reippailusta

2011-12-28T00:00:00.002+02:00

Taas rupesin miettimään et onko järkee tehä samantyyppinen postaus ku ihan äsken. Pois se minusta! Blogatessa ei tartte miettii missä on järkee ja missä ei, nih! Eihän tähänkään blogiin tulis kummemmin sisältöä, jos ajattelis koko ajan sitä mikä on uutta juttua tai muuten jotenki erityistä.

Eli maanantaina käytiin porukalla lenkillä, mulla vaihteeksi Pyry+Minka ja Harrilla Neve. Silloin kun H on mukana niin en kuulemma saa mennä niin vauhdikkaasti, joten kävelin reipasta vauhtia tai pikkasen hölkkäsin. Koirat piti huolta kokoajan pienestä vedosta, joten jouduin pitämään melkein koko ajan pienen jarrutuksen päällä. Ja se muuten tuntui oikein hyvin reisissä ja pepussa, tänään on peppu ollu niin hellä että täytyi pitää välipäivä tuosta reippailusta. Huomenna olis taas pakko pakottaa ittensä kunnon hölkälle, taukoilu ei ole koskaan tehnyt hyvää mun reippaudelle, joten monoa persuuksille vaan! Olishan tuo hienoa jos vois joku päivä sanoo että kävin 10 km reippailun, mutta tässä vaiheessa tavoitteena on tuo 5 km. Nimenomaan mahdollisimman paljon hölkkä/juoksu vauhtia. Sitä luokkaa ne koirajuoksukisatkin on....Ja kylläpä tuntuu surkean lyhyeltä tuo vitosen lenkki, kun satuin just äsken lukemaan erästä keskustelupalstaa :/ Mutta sporttisen koirarodun omistaminen ei kuitenkaan tarkoita että itse pitäisi olla yhtä runsaasti liikkuva. Haluaisin kyllä, rakastan liikunnan tuomaa hyvää oloa, mitä hikisempi liikunta, sen parempi. Joten en ymmärrä miksi se säännöllinen REIPAS liikkuminen on sitten niin vaikeaa. Muka. (Nyt todellakin puhun kunnon reippailusta, en hitaasta metsäkävelystä kun koirat juoksee irti tai jalaksilla seisoen, välillä vauhtia potkien) Jospa se uusi vuosi toisi tähän asiaan parannuksen, omasta asenteesta ja päätöksestähän se on kiinni :)

Joulua

2011-12-26T20:49:00.000+02:00

Laitetaas jotain kuvia meidän joulun vietosta.

Meidän pörröinen ja pehmoine karvaturri ihastutti kovasti :) Onhan se ny tosi komee ton turkin kanssa!

Heti kun vieraita tulee niin koirat kerääntyy tyrkylle ja näköselle, aloittavat sellaisen pienen show´n :D

Pyry oli erityisen hellyydenkipeällä päällä

Jullehan osaa olla kuin patsas tarvittaessa

Nana ja Julia mammansa kanssa

Nanasta oli tosi vaikee ottaa kuvaa ihan yksikseen, heti menee sellaiseen luimistelevampaan olotilaan kun oma mamma lähti sivummalle. On se kyllä yks nössykkä, mutta herttainen höseltäjä :) Olis muuten tosi hankala harrastaa näin pehmeäluonteisen koiran kanssa, ei varmaan ikä ja mielenterveys jaksais sitä etanamaista edistystä :D

Joulupäivän lenkki

2011-12-26T01:47:00.002+02:00

Jotain pientä kuulumista, vaikkei mitään ihmeempää. Kävin Neven ja Minkan kanssa enempi tai vähempi vauhdikkaan lenkin tekemässä, sellainen 5.9 km lenkki, jos auton mittariin on uskomista. Mun pitäis ehdottomasti tehdä näitä pitempiä reippaita lenkkejä enempi, piru vie! Koirat kyllä saa normisti enempi kilometrejä tai rasitusta noin muuten lenkeillään, silloin kun vedätetään tai juoksutetaan metsässä, mutta mulla olis kyllä vara itekki pidentää matkoja. Olenhan ikuinen laihduttaja ja haaveilija, mitä tulee nuihin koirailu lajeihin...Ensin haaveilin (siis haaveilen edelleen) koirapyöräilykisoista tai yhden koiran kärryluokasta, mutta myös koirajuoksu olis vaihtoehto, jos vaan viitsis harjoitella enempi juoksemista koirien kans. Edelleen on kova halu kisata, kunhan johonkin uskaltais! Mutta kyllä mulla sentään jonkinlaiset vaatimukset edistymisen ja oppimisen kannalta on, että ei ihan vajailla taidoilla tai kunnolla viitsi lähtä. Eikä hommaa helpota yhtään se, että kisoja on todella vähän per kausi ja öpaut kaikki niiiin kaukana :( Bongasin sellaisenkin uutuudeen(?) kuin potkuri tms kisat, kaikki helkatin kaukana :(((

No joo, taas vähän karkas tää homma. Haluan vaihtaa tuon haaveilun tavoitteeksi. Se itseasiassa vois olla mun uudenvuoden lupaus, että muutan sanan HAAVEILU, sanaan TAVOITE! Oih ja voih...

Nyt mamma menee rauhallisemmin...

...ja nyt lisättiin vauhtia!

Pitihän sitä ottaa lyhyt näyte meidän juoksustakin :D

Tauolla

"Tuttu auto!" Hurtat huomas tutun auton menevän ohi ja sen kyllä näki ihan korvista ja katseesta :D Ei kumminkaan menty kyytin, vaan ihan omin voimin mentiin loppumatkakin.

Christmas time

2011-12-23T23:11:00.000+02:00

Treenipäiväkirja

2011-12-20T22:43:00.003+02:00

Pyry, agility

Tänään päästiinkin jo vauhtiin, tuli ihan kuumat oltavat molemmille. Pyry oli heti alusta lähtien rauhallisempi kuin viimeksi, vaikka kyllä se sellainen pieni levottomuus näkyikin kun harjoiteltiin. Pikkasen semmoista pälyilyä ympäristöön oli vaikka kuuntelikin aika mukavasti. Välillä sillä tuli sellainen väsähtänyt olo toistoihin, joten pienet paussit oli hyvä pitää välillä.

Harjoiteltiin putkea, pussia ja pujottelua. Pyry menee epäröimättä uusiin esteisiin, se on sentään hyvä. Alkuun olin itse toisessa päässä houkuttelemassa, no problems. Sitten kun piti ottaa putken ja pussin kanssa niin, että minä kädellä ohjaten lähetän, niin se oli alkuun vähän vaikeaa. Välillä tuli onnistumisia, välillä stoppas putken/pussin suulle.
Kepeistä ei hirveesti osaa sanoa vielä mitään, hihna lyhyelle ja kädellä ohjattiin kiertämään muutama kepakko. Pitää kotipihalle hommata muutama keppi että saadaan niitä toistoja toistoja, jotka on kovin tärkeitä, jos haluaa edetä jonnekki. Ei tällainen kerran viikkoon esteiden käyminen varmaan ole nopeaa tai tehokasta oppimista. Kesällähän OLI aikomus tehdä kepit, mutta tuli pienoinen ongelma kun meidän vanhassa puu-roina kasassa (en ehkä osaa yhdyssanoja ym...) ei ollut sopivaa keppien kiinnitysalustaksi sopivaa lautaa. Pitää sitten maahan iskeä jotain kepakoita.

Ärsyttää tehdä postaus, jossa ei ole kuvia. Tekstien kuvitus on ollut mulle aina niin tärkeää (vaikka tuotanki karseeta laadutonta sainssee, aaggghr...ärsyttää vaan joskus lukee muiden tavis "huippukuvaajien" mielipiteitä. Noh, ei se silti vaikuta tähän mun kuvien laittoon :) ) Jospa joku kerta kehtais ottaa kameranki mukaan.

Laitetaan tähän huhtikuussa 2011 otetut kuvat kun Pyry kävi mettälenkillä

taisin vetää vihreet vähän överisti

Talvilenkkeilyn pelastus!

2011-12-19T20:09:00.000+02:00

Ja nehän on nämä täällä. Miksi ihmeessä mulla kesti näin kauan hankkia liukuesteet talvikeleille? Tänään kävin kolmatta kertaa hölkkäämässä ne jalassa ja ai mikä taivaanlahja! Olin jo ehtinyt harmittelemaan sitä, että ei voi canicrossailla koirien kanssa kun liukkaat tulee, mutta nyt voi.

Otin Minkan ja Nanan mukaan hölkälle. Nanahan on ollut todella vähän vetopuuhissa, se on ollut jotenki aran ja varovaisen oloinen kun olen joskus kokeillut. Mutta nyt näkyi jo vähän enempi semmoista rohkeutta ja tsemppiä menossa. Ehkä siitä ihan kelpo kaveri saadaan potkurijengijoukkoon, pitäis ne vetovaljaat tehä ensin.
Minkahan rupes jolkuttelemaan alun jälkeen, se tarttee ainakin vielä selkeästi tsemppaavat kaverit mukaan jotta vauhti pysyy yllä. Mut ihan kelpo vetohölkkäpyrähdys tällaiselle vajaakuntoiselle koirajuoksijalle :D Kiva kumminkin kun ei tartte enää laittaa hölkkää/juoksemista tauolle talvellakaan.

Käsitöitä

2011-12-18T22:45:00.002+02:00

Pitkästä aikaa sain aikaiseksi jotain omaa tekelettä. Rupesin Nanalle tekemään pantaa. Tilasin joku aika sitten fleece-kangasta, nylonnauhaa ja heijastinnauhaa. Tarkoitus olis tehdä ruipelo-Nanalle vetovaljaat, pari kertaa olen vähän katellut ja suunnitellut vertailemalla nuiden muiden hurttien vetovaljaisiin, mutta vielä en ole uskaltanut aloittaa. Joten aloitin pannasta. Noh, siitä tuli hieman liian iso Kukkikselle, joten se taitaa jäädä meidän tyttöjen käyttöön.

Ihan kelpo panta siitä tuli ekakertalaisen tekemänä. Mutta käytössähän sen sitten tietää että kuinka kestävää laatua. Seuraavaksi olis aikomus tehdä monitoimihihna, saa nähä keksinkö siihenkin jotain pikku ekstraa, nuo koristeet on semmoinen homma että tykkään niistä :)

Olis pitänyt ottaa jalusta käyttöön :/

Tätä ennen olen hieman korjaillut vanhempia valjaita ja pantoja. Olin ajatellut että en voi mun halpis-koneella edes tehdä itse näitä välineitä, mutta onpa nuo korjailutkin kestäneet käytössä, joten uskalsin sitten kokeilla tehdä jotain alusta asti itse. Siperiankorpisoturit näyttikikin mulle mukavasti esimerkkiä.

Match Show

2011-12-17T23:55:00.003+02:00

Ekaa kertaa ikinä vietettiin lauantai-iltaa match show´ssa. Isojen pentujen ilm. alkoi 17.30 ja aikuisten 18.30. Mulle sopiikin tällaiset ajat paremmin kuin ne kello 11-13 alkavat.

Tässä mätsärissä ei valittu Best In Show`ta ollenkaan, vain omien ryhmien voittajat. Hallin tila oli niin pieni että ainut oikea ratkaisu. Päätettiin sitten jättää koirat autoon odottamaan kun odotimme Minkan esiintymisvuoroa. Oli siellä niin ahdasta, stressasin Minkan käytöstä etukäteen. Ajattelin että se vaan yrittää näykkiä muita koiria kun siellä ahtaudessa väkisinkin joutuu kuonot vastakkain. Noh, ei olis kannattanu odottaa ainakaan niin kauaa. Ulkona Minka osoitti semmoisia "ylirohkeita" merkkejä, mutta sisälle mentäessä pani taas jarrut pohjaan. Oli ihan hämillään, ei ollut Nepsukaan tukena. Minka ei saanut kauaa aikaa rauhoittua ja tottua joten kehässä se oli aika ujon ja varautuneen oloinen. Tuomariakin (Saara Lehtiniemi) jännitti enempi kuin viimeksi. Ei sentään juokse karkuun, mutta jänskätti kyllä. Oltiin kolmen viimeiseksi ilmoittautuneiden joukossa ja meitä oli kolme koiraa yhtä aikaa esiintymässä. Minka sai punaisen.

Punaisissa pennuissa ei sitten tullut sijoitusta. Esiintyminen oli jo sentään vähän rohkeamman oloista. Eli tämä pitää muistaa taas ens kerralla, heti Minka mukaan jotta se tottuu ympäristöön. (Tää oli suurinpiirtein eka kerta ikinä kun koirat odottaa autossa/häkissä kun ite ollaan kehän äärellä. Meillä koirat kulkee normaalisti koko ajan mukana, ei suljettuna yksin jonnekkin).

Nepsun esiintyminen meni jälleen mukavasti. Siksi sen uskaltaa nykyään jo Harrillekki antaa käsiin, mulle tulee aina ne enemmän tai vähemmän hankalammat tapaukset. Nepsullekkin punainen.

Ne liikkeet, ne liikkeet...ne ny on mitä on

Nyt on tuomarin silmä jossain hyvännäköisessä ;)

Onneksi Minkalta tämä odottelu sentään sujuu moitteettomasti. Siinä mielessä paras pentu ikinä.

Nepsunkin kanssa on nykyään kiva odotella

"Aaaah, ihana venytellä ja rentoutua"

Punaisten ryhmässä rupesikin sitten pikkuhiljaa väkeä tippumaan, mutta meidän virallinen Kaunotar jäi keikkumaan pitkälle. Niinkin pitkälle että voittajaksihan se julistettiin! Nepsun mätsäriura on siitä jännä, että joko se ei sijoutu ollenkaan tai sitten voittaa. Ei oo ollut mitään siltä väliltä. Joko se iskee täysillä tai sitten ei. Tämä oli mun muistin mukaan neljäs punaisten ryhmän voitto, sen lisäksi on yksi voitto sinisissä. Harmi että BIS-kisaa ei ollut :)

Tuomarina Mervi haipus

Palkintona Pro pac-ruokaa, pokaali, ruusuke, namiliuskat, 10 euron pizzeria lahjakortti sekä uuden koirauimalan -20% alennus. Oikein mahtavat palkinnot :) Järjestäjänä toimi siis koirakoulu Vietti (sinne olis tarkoitus mennä Neven tai Minkan kanssa seuraavalle kurssille...we´ll see)

EDIT Nämä kuvat on ottanut Jenni Suomalainen

Lisää kuvia mätsäristä täällä

Treenipäiväkirja

2011-12-14T14:46:00.002+02:00

Pyry, Agility

Eilen se sitten alkoi, agilityn-alkeiskurssi Pyryn kanssa. Eipä tästä ensimmäisestä kerrasta ole hirveästi sanottavaa, alkuun kuunneltiin vähän lajista asiaa ja sitten esiteltiin itsemme ja tavoitteet ym. Meidän lisäksi ryhmässä on pembroke, kääpiöpinseri, vehnäterrieri, chihu ja kelpie. Näin ainakin luulen tunnistavani rodut.
Pyry oli alkuun levoton, läähätteli vähän hermostuneena ja kulki mun ja Harrin sylin väliä. Jonkin verran toiset koiratkin kiinnosti, olis pitäny päästä lähempään tuttavuuteen. Rauhoittui kumminkin jossain vaiheessa ja malttoi jopa kiinnostua minusta ja namista.

Harjoiteltiin aluksi namialustan käyttöä eli kädellä ohjaten+käskyllä koira päästetetään namun luo. Sitten aitaesteen läpi sama juttu (ilman hyppyä). Kotonahan me ollaan harjoiteltu kolmen aidan sarjojakin ja nyt touhu näytti kuin se olis ekaa kertaa jotain tämmöistä tekemässä :D . Kun laitin namialustan Pyryn nähden esteen toiselle puolen, Pyry tuntui unohtavan sen olemassa olon heti kun siirryttiin taas toiselle puolen istumaan. Heh. Noh, häiriön alaisenahan sitä monesti joutuukin vähän kuin alkupisteelle. Eiköhän se reipas ja erittäin kiinnostunut Pyry tule vielä esille kurssin edetessä, näin ainakin uskallan toivoa. Muuten jää meidän touhut kotipihalle pelkästään.

Se mikä yllätti positiivisesti, olin minä itse tällä kertaa :D Ei nimittäin iskenyt päänsärkyä koko iltana! Eikä mahassa vellonut ennen lähtöä niin pahasti mitä yleensä ja vieläpä aina niin inhottava itsensä esittelemis tilanne meni ilman paniikkia. Jotain positiivista on tapahtunut :) . Ihan kiva homma saada hyvää mieltä jostain "saavutuksista" kun on ollut niin negatiivis sävytteinen kausi tässä.

Nyt sitten harjoitellaan kotonakin tuota namialustan käyttöä ja kädellä ohjaamista eri suuntiin. Ensi kerralla otetaankin sitten muutamaa uutta estettä, riippuu miten keretään.

2011-12-11T23:20:00.000+02:00

Jäi edellisellä kerralla hieman kesken tää homma, nyt jatkuu

Artun pätkä

Koko bändin pätkä

Tuo oli Artun toiseksi viimeinen keikka kyseisessä bändissä, joten kuulemme lisää joskus myöhemmin jossain muualla. Mun piti laittaa tänne (kysyin kyllä luvan) myös A:n karaoke laulamisesta, mutta Sini ja minä pilattiin se omilla pölinöillä, joten enpä kehtaa laittaa. Odotetaan seuraavaa tilaisuutta, kyllä se sen verran hyvältä kuulostaa ;)

Laitetaan tähän väliin tämäkin unohtunut kuva. Tällaisen viritelmän tein talvella -04 kun Riina tuli taloon. Saivat koirat ulkoilla pihalla vapaana edes tuon verran.

Sekaista

2011-12-11T01:30:00.002+02:00

No ei sitte lisätä kuvatekstejä, ei tää suostu! No mutta laitoin vaihteeksi kuvia muustakin kuin koirista, hieman on koira painotteiseksi menny tää touhu :D

To-Do´n (nykyisin Sick Planet) keikalta, halloween-juhlintaa (en aikonut viettää, mutta yhdeltä yöllä päätin sittenkin lähteä mukaan), eräältä Wii-peli-illalta sekä mun synttäreiltä nää kuvat.

Ah, ja Harri lähdössä mönkijöimään :D

Lunta!

2011-12-05T22:45:00.000+02:00

Kivahan se on saada tähän synkkyyteen vähän lunta piristämään, jokohan tämä olis se pysyvä lumi? Piti potkuri virittää toimintaan ja käytiin hurttien kanssa pikkunen reissu.

Ulkoilua

2011-12-04T17:19:00.000+02:00

Keskiviikolta ja lauantailta vähän ulkoilu kuvia.

"Tullaan mami, oliko sulla jotain asiaa?"

Pikku partiolainen on jo valmis hyppäämään kyytiin, Nepsu olis halunnut jatkaa

Nepsu pääsi pitkästä aikaa vapaana metsään ja revitteli vähän liikaaki, ei kuunteleminen ollut niin tärkeetä. Jonkun aikaa oli Minka mukanaan poissa näkyvistä eikä kuunnellut kutsuja ollenkaan. Kovasti hengästyneinä tulivat kumminkin takaisin samaa reittiä kuin poistuivatkin. Sai loppulenkin ajan Neve olla sitten kiinni. Hyi hyi mitä esimerkkiä näytti pikkuiselle!

Pitää olla tosi nopea kun bongaa Minkan seisomassa nätisti, on se sen verran harvinaista. Ihan kelpo otos.

Pitää tuota seisomista aina välillä vähän harjoitella, jos vaikka eksytään mätsäriin taas parin viikon päästä

Pimmeetä on

2011-11-27T23:46:00.000+02:00

Näin on, ei maha mittään.

Siis miten kasvattajat (tai kuka vaan joilla on useampia uroksia ja narttuja) kestää näitä kiima-aikoja?! Siis ihan kauheeta, tuon yhen päässä ei liiku mitään muuta kuin p***e! Koko ajan hirvee ruikutus, valitus, vinkuminen. Mikään ei kelpaa, ei pihalla olo, ei ruoka juurikaan, ei leikkiminen muiden kanssa, ei koulutus-tuokiot. Sinne päähän ei vaan mahdu yhtään mitään muuta kuin tuo tuoksuva naaras. Tämä homma siis alkaa ilmeisesti tärppi-aikana, alkukiimassa ei sentään tartte tommosta kestää. Voi luoja, montakohan päivää vielä tätä...Sen muistan, että eka kerralla tätä kesti kolme päivää, viimeksi se tais olla kokonainen viikko. Ainakin. AAAAAGGGHHHR!

Vuotta 2004

2011-11-24T00:50:00.001+02:00

Sain ensimmäisen digikameran synttärilahjaksi lokakuussa 2004, joten nämä kuvat ovat loppuvuotta -04. Sekaisessa järjestyksessä.

Oon aina tykännyt tästä kuvasta, joten se tulkoot tänne esille. Henri ja yks niistä MUN pehmoleluista :D

Tämä ei olekaan digikameran kuva, vaan keväältä -04. Aika kivan näköinen parivaljakko (Henrillä mun/Sinin vanha sadetakki, ei ollut sopivampaa poikien väriä hollilla ;D

Baareilun jälkeen. Kuvassa myös chihuahua X (joku N:llä alkava nimi se oli!). Sitä pitikin alkuun lämmitellä että uskalsi tulla lähelle. Sen jälkeen N olikin erittäin kiinni minussa, koko ajan kerjäsi läheisyyttä <3 (Onneksi edes koirat tykkää aina)

Tästä Riinan profiilista tilasin aikoinaan pari kassia, edelleen ahkerassa käytössä.

Tästä Julia tykkäs nuorena ja tästä se tykkää edelleen. Katsella ikkunasta maailman menoa (vaikka hiljaista onkin)

Äippä melkein 10v ja tytär 4v lähdössä lenkille. Paras kuva tästä parivaljakosta.

Bessillä ihanan iloinen katse...

Henri oli joskus niiiiin innokas ja halukas taluttamaan koiraa, onneksi Julia oli sopivan kevyt ja helppo siihen hommaan. Käytiin sitten aina välillä ulkoilureissuja näin, minä Bessin kanssa yleensä.

Riina-junnu Kemissä marraskuussa -04. Oli se niin ruipelo vielä silloin, tuloksena H

Wanda kulki aikoinaan Harrin mukana töissä. Siellä se pihamaalla hurmasi aina välillä asiakkaita :) Tuo mitsu oli kyllä aika kätevä koira-auto.

Kirppari2

2011-11-23T16:28:00.000+02:00

Kirppari1

2011-11-23T02:28:00.001+02:00

Tässä unta odotellessa vois vihdoinki laittaa näitä myytäviä juttuja esille. Ihan mahoton määrä kerääntynyt kaikkea, ei tahdo kämpästä ja varastosta enää tilaa löytää kun on tuota roinaa niin hirveesti.Erityisesti vaatteita.

Jotain

2011-11-22T23:54:00.000+02:00

Otsikoinnin vois vaikka välillä jättää ihan tyhjäks.

Kävin eilen kokeilemassa Pyryn kanssa ihan vaan pientä agiliitomaista puuhaa. Mitä ny muutamalla aidalla ja renkaalla voi. Otin vähän videookin, mutta ne ny oli piha-valosta huolimatta niin pimeitä, että ei mitään järkee laittaa esille. Kiva olla tähän aikaan vuodesta ilta-aktiivi >:( . Jää valoisaan aikaan kameran käyttö niin vähälle. Asiaa ei tietenkään auta päin pyllyä oleva nukkuminen. Sehän meni ihan sekavaksi touhuksi stressi-syksyn aikana, pitäis pikkuhiljaa saada taas korjattua asiaa. Sanomattakin selvää että opiskelusta ei sitten tullut hevonpyllyä, alun yrittämisen jälkeen. Historian kokeessa kävin, ei mitään kehuttavaa. Tarkoitus olisi jatkaa tammikuun puolella, kunhan täältä suosta päästään taas ylöspäin.

No mutta tämähän meni taas ihan sivuraiteille...näin voi käydä. On pikkasen päässyt mieli synkistymään, johon ei auta yhtään kun ihmiset tuomitsee, tietää paremmin kuin minä itse ja ei ymmärrä mua oikein. Viikonloppuna ei jäänyt mitenkään järin hyvä olo itsestä, huoh! Kukaan ei ole haukkunut tms. mutta...noh kaikkea ei viitsi ruveta selittämään.
Jospa nyt palattais tähän alkuperäiseen aiheeseen eli viime viikolla tutkailin taas tarjolla olevia koirailu-kursseja. Nepsun tasoinen tokoilu ryhmä on sunnuntaisin klo 11. No ei kiitos! Jotain Minkalle sopivia olis ollu, mutta päädyinpä ilmoittamaan Pyryn agilityn alkeisiin! Siis Pyryhän on ollut mun viimeisin vaihtoehto, et mitenhän se nyt näin meni? Mitä ny tässä pihalla ollaan harjoiteltu ja pikkasen tuolla läheisellä kentällä kokeiltu niin mielenkiinto on herännyt. Harria en ole saanut innostumaan asiasta, vaikka oon yrittäny. Pyry vaikuttaa hyvin innokkaalta ja on ketterä&nopea, voitais vaikka kokeilla onko siitä, tai meistä, ko. lajiin. Kävin siis eilen vähän harjoittelemassa pihalla ja yhtäkkiä jäikin hyvin epävarma olo. Innokkuus loppui äkkiä ja keskittyminen ei ollut samanlaista kuin aiemmin. Tän on pakko johtua Nepsun kiimasta, muuten heitän kirveen kaivoon ja en tee ja suunnittele yhtään mittään! Ainaki melkein...Lenkilläkin se oli kuulemma ärissyt parille koiralle epänormaaliin tyyliin. Siis meidän kiltti-poika?! Kiva valmistautua tässä tommosen kans sinne kurssille, joka alkaa 13.12. Luulis kai sen toipuvan ennalleen tuossa ajassa? Kiva mennä sit tommoisen anorektiseen tilaan itsensä saattaneen laiheliinin kans, kaikki kattoo kieroon ku tommosen nälkäkurjen kans kehdataan liikkua. Eli Pyry on taas aloittanut tuttuun tyyliin dieetin ku hemaseva neiti on talossa. Aurinkoooo, huhuuu?!

Pyry vajaa 2v ja vajaa 3v

Riinaa vuodelta 2006

2011-11-21T23:56:00.000+02:00

Tuli sitten pienoinen tauko tässä. Ihan vaan siksi koska nyt sattuu liikaa katsoa näitä videoita. Nämä videot latasin youtubeen parisen viikkoa sitten, mutta nyt vasta laitan ne esille. Vaikka nää videot onki semmoinen juttu joita harva edes katsoo.
Nyt saattaa taas venähtää, ennen kuin jatkan näitä Riina-videoiden laittoa, tuntui niiin pahalta katsoa, mulla on kauhee ikävä :(

Mamman oma palveluskoira. Pyytämättäkin.

Kärpänen ärsytti

Riina tahtoo hoivaa Bessiä

Riina ROP Oulu kv:ssa

Metsässä

2011-11-18T14:50:00.001+02:00

Ensimmäinen käynti metsässä ilman Riinaa oli tiistaina. Vähän on ollut vaikeuksia lähteä tuttuihin ympäristöihin liikkumaan kun ei ole kuningatar mukana, mutta pakko mikä pakko. Nevellä on alkanut kiima joten otin Pyryn vaihteeksi mukaan.

Nana on vielä pahempi nirsoilija kuin isänsä ja se näkyy tuossa luikussa varressa

Loppumatka autolle sitten hihnassa

Tänään lähdetäänkiin kuuntelemaan To-Do´ta. Sinin "deitti" soittaapi rumpuja joka on myös mun mukava wii-kaveri ;)
Harrin viikonloppu suunnitelmat onkin sitten toisenlaiset, nimittäin metsästäjätutkinto-viikonloppu tiedossa :) . Johan se oli aikaki, ihan vaan vuosia yrittäny saada sitä suorittaan se uudelleen (metsästi aikoinaan nuorena poikana Kuhmossa asuessaan). Suunnitelmissahan oli saada vihdoinkin Riinaakin kokeiltua jonkinlaisessa mettästyshommissa, mutta mutta taas...elämän epäreiluus iski vastaan.
Mutta laikaton talo ei kuulosta järin hyvältä ajatukselta niin jotainhan asialle on tehtävä. Olen jo kauan ajatellut, että seuraava itälaika tulee vain jos mettähommat saadaan oikeesti käyntiin. En vaan osannut odottaa että nyt jo pitää asiaa miettiä, sen piti olla aikaisintaan muutaman vuoden päästä :( .Eli taas sellainen järkytys tiedossa muille että uuden itälaikan hakeminen on jo mielessä. Ei todellakaan mitään kiirettä, nuori pentu on jo talossa joten joku raja pentujen määrään on olemassa. Tulee olemaan muuten haastava homma! Kun on noi kriteerit kiristyneet vuosien myötä enemmän ja enemmän, just nyt ei ole tiedossa yhtään kenneliä josta tietäis kysyä. Tutkimista vaatii. Mutta sen tiedän mistä lähdetään liikkeelle: kasvattajan pitää kertoa terveys asioista avoimesti. Yks kasvattaja ainakin on jota arvostan kovasti, se ilmoittaa laikapalstalla näitä viallisia kasvattejaan nimellä.
Voiko pennun etsijä ottaa jalostusneuvojaan yhteyttä ja kysellä sellaisia asioita, että ketkä ilmoittaa vikoja koiristaan? Vai onko se vaan kasvattajia jalostussuunnitelmia varten? En edes tämmöistä tiedä :O .

Edellisen kasvattajan tutkiminen/seuraaminen vei kolmisen vuotta ennen kuin varmistui, että tuolta haluaisin pennun. Ja nyt onkin Minka talossa :) Ja se on aina hyvä, että myös kasvattaja miettii mihin pentujaan luovuttaa, eikä mieti vaan sitä kuka on jonossa ensin rahat kourassa.

Leipomispäivä

2011-11-15T23:13:00.000+02:00

Vaikka ruuanlaitosta tykkään kovasti niin leipominen on selkeästi vähemmälle jäänyt. Nuorempana leivoin vähän enempi kuin nykyään, taitaa tuo hieman karppimaisempaan suuntaan oleva ruokavalio olla suurin rajoite. Mutta tänään tein leipää tällä ohjeella rapeakuorinen leipä Hieman muuntelin, kaurasuurimon tilalla oli ohrasuurimoita ja vehnäjauhojen lisäksi 3-viljan jauhoa. Tuli hyvää! Olen jo ties kauan aikonut tehdä vähän useammin itse leipää kun se nyt on järkevämpi ja halvempikin vaihtoehto kuin kaupan tuotteet. Jospa nyt pääsis alkuun kunnolla ja rupeis kokeileen useampiakin ohjeita. Ei tartte aina olla sämpylää tai (italian)patonkia.

Sitten yllättäen päätin tarkastaa löytyykö omenapiirakkaan ainekset ja löytyihän ne. Ohjeen otin täältä

omenapiirakka . Söin viimeksi joitain viikkoja sitten äiskän luona omenapiirakkaa ja se maistui niin hyvälle että jäi mieleen tehdä itsekin. Muistaakseni olen vuosikausia sitten kerran tehnyt itse ja siitä ei jäänyt hyvä mielikuva, mutta nyt sekin on korjaantunut. Laitettiin vielä vaniljajätskiä kaveriksi.

Viimeinen

2011-11-15T14:12:00.002+02:00

Jokohan sitä pystyisi kirjoittamaan Riinan viimeisistä hetkistä...Se oli lokakuun viimeinen päivä, maanantai, jolloin päätös luopumisesta rupesi pyörimään päässä. Sinä aamuna Riina oksensi ensimmäistä kertaa koko sairastumisen aikana (tosin varmuutta ei ole onko se ulkona mahdollisesti örkkiny). Nestettä, kellertävää ja vähän vaahtoa. Päivällä se hieman jaksoi kumminkin vartioida pihaa ja haukkui jotain ohikulkevaa koiraa. Illalla käytiin pienellä kävelyllä ja silloin säikähdin kyllä että pissan määrä oli aivan liian vähäinen. Olihan se ollut jo kolmisen tuntia sisällä ennen kuin käytiin. Jaksoi ihan hyvin, mielestäni hännän kantotapa kertoi aika hyvin jaksamisen tasosta. Lenkin loppupuolella alkoi hidastelu, koko ajan veti jonnekki sivummalle haistelemaan tai jotain. Jouduin vetämään sen lopulta pihalle.
Pihalla tarjosin vettä koska se on yleensä lenkin jälkeen juonut reilusti vettä. Nytpä ei ottanutkaan. Ja taas säikähdin. Rupesin sitten miettimään että milloin olenkaan nähnyt Riinan juovan viimeksi? No sunnuntain lenkin jälkeen se kyllä joi ulkona, muuten en sitten muistanutkaan että olisin sen huomannut viikonlopun aikana ainakaan sisällä juovan. Loppuilta menikin todella ahdistavissa tunnelmissa, nyt on kiire tehdä radikaaleja päätöksiä, ei enää pelkkiä verinäytteiden seuraamista vaan jotain toimintaa on tapahduttava. Kävi siinä sitten hyvin tai huonosti.

Tiistaina kun aikaa varattiin, päätös oli aikalailla tehty. Alkuperäinen tarkoitus oli tarkastaa ensin veriarvot että oliko ne radikaalisti muuttuneet viikonlopun aikana huonompaan, silloin ei enää mietittäisi muuta kuin luovuttamista. Mutta jostain syystä illalla ei tämmöinen tullut edes puheeksi vaan ihan suoraan lopetukseen mentiin. Aamulla kun aika illaksi (18.30) oli varmistunut, joku kivipaino putosi sydämeltä. Tänään loppuu Riinan tuskat. Mulla itsellä oli ollut jo pitkään ihan valtava "möhkäle" sisällä, koko ajan tuska päällä kun katsoi ei-kunnossa olevaa lauman kuningatarta. Sitä ei vaan pysty kuvailemaan kuin kauheaa on seurata sivusta kun rakas kärsii :`( . Kipuja ei tiettävästi ollut, mutta se jaksaminen ja pirteys....

how can I go on now that you´ve gone...I don´t want to live my life without you...Ai ku kiva kuunnella tässä samalla haikeita biisejä.

Tiistai aamu alkoi taas oksentamalla nesteitä ulos, joukossa myös ilta/yö ruoka. Tieääkseni sen ruuan olisi pitänyt jo poistua vatsalaukusta tuossa ajassa mutta eipä ollut. Ehkä sekin kertoi jotain todella huonoa.
Riina tuli jossain vaiheessa aamua mun sängyn viereen, rupesin heti halailemaan ja rapsuttelemaan. Sitten se putsasi mun kyyneleet ja aloitti korvahoidon...Miksi se nyt yhtäkkiä tekikin tätä niin ihanaa asiaa? Miksi?! Yrittikö se kertoa jotain...Kyllä minä mamma vielä jaksan, koita sinäkin jaksaa vai käyttikö se vielä viimeisiä voimia ilahduttaakseen mammaa...
Olin päivän Riinan seurana tuolla vierashuoneessa jossa sillä oli aika vakituinen paikka maata. Otin sen jalkojeni väliin makaamaan ja silittelin ja rapsuttelin koko ajan. Siihen se lopulta rentoutui niin hyvin että rupesi ihan sätkimään unissaan ja heilutti häntää! Äänteli myös, niin kuin ennenkin. Tämän sairastumisen aikana olen nimittäin ollut huolissani Riinan nukkumisen tasosta sillä se ei ole juurikaan sätkinyt ja äännellyt tuttuun tyyliin. Melkein aina kun menin huoneen ohi ja katsoin Riinaa, niin ihan silmät auki se siellä katseli tai ainakin reagoi heti. Joten olin iloinen siitä että se mun sylissä pystyi rentoutumaan niin hyvin että näki toivon mukaan jotain todella ihanaa unta. Välillä jouduin ihan kunnolla tarkistamaaan että vieläkö se hengittää, oli niin hiljaista ja rauhallista. Melkein toivoin että nukahtaisi lopullisesti nyt tähän mamman syliin.
Koko päivänä se ei tahtonut ulos. Ekaa kertaa ikinä. Joten maattiin vaan se loppuaika yhdessä. Harrikin tuli kotiin normaalia aiemmin ja vietettiin yhdessä hiljaa se loppu aika. Henrille kerroin jo aamulla että sen pitää sanoa Riinalle heipat.

Seuraavana aamuyönä koin elämäni ensimmäisen unihalvauksen ja viime yönä toisen. Kauhee olo kun tajuaa ja näkee mutta kroppa ei liiku yhtään! Ja siihen yhdistettynä kauhuelokuvamainen tunnelma tai näky...hyi!

Seuraavana päivänä kyseltiin vielä avaukseen lähettämisestä ja sellainen uusi pa**a sääntö tullut että jos koiran lähettää Eviraan, sitä ei sieltä enää takaisin saa. Että valitse siinä sitten kahdesta huonosta vaihtoehdosta toinen. Roosa on haudattu takapihalle, Bessi ja Wanda ovat tuhkattuna kotona joten en vaan osaa ajatella muuta kuin että mun pitää saada rakas takaisin kotiin...Toiset ajattelee että sehän on pelkkä jäänne siitä koirasta, mitä sillä tekee enää, itse koira on jo jossain ihan muuaalla. No, tällaiseen ratkaisuun kumminkin päädyin tällä kertaa. Mut voi helveetta että on typerät säännöt!!

Match Show 12.11

2011-11-12T15:49:00.000+02:00

Johan se oli aikakin päättää tämä ainainen aikominen ja suunnitteleminen. Vaikka yö meni valvoessa ja vasta aamulla sain pienen hetken unenpäästä kiinni, niin silti pakotin itseni ylös ja yli kahden vuoden tauon jälkeen mätsäriin.
Minkan kanssa harjoiteltiin ekaa kertaa ikinä vasta eilen perjantaina esiintymistä. Liikkumisessa edistyttiin sen verran että se ei hyppinyt koko ajan. Seisominen olikin sitten vaikeampaa, ollaan pelkästään istumista ja maahanmenoa harjoiteltu niin niitähän se yritti kovasti tarjota. Pesullakin käytiin ekaa kertaa, se olikin yllättävän haastavaa. Sai Harri tulla pitelemään huuhtelun ajaksi sillä Minkan mielestä pesu oli jotain pientä eläinrääkkäystä viatonta olentoa kohtaan.

Olin yllättynyt miten rennosti pystyin ottamaan sen mätsärin. On tää taukoilu (näyttelyssäkin viimeksi yli vuosi sitten) tehnyt sen että on ruvennut enempi vaan jännittään sitä ajatusta että kehiä pitäis olla lähdössä kierteleen ens vuoden puolella. Itse asiassa aika kovastikin vastustanut koko ajatus. Mutta se on ennenkin koettu että kun vauhtiin pääsee niin siitä innostuu kunnolla. Tosin pitäis sen koiran jotenki pärjätäkki jotta mielenkiinto pysyy yllä.

Anyway, itse mätsäriin. Ensin kävin esittämässä Neven joka meni kaikin puolin nätisti, saatiin punainen. Siitä namukäden seuraamisesta ei varmaan ikinä päästä eroon, huoh...Seisomisessakin pitäis vähän tarkemmin kattoa miten seisoo, yleensä vähän turhan kasassa. En perhana oo mikään kunnon handleri, tulkaa joku esittään tätä koiraa joskus johonki!

Ihan kauheeta sainssee nää kuvat, mutta kun en ilmankaan suostu postausta tekemään.

Sitten Minkan kanssa kehään. Yllätyin kovasti että juoksussa se meni melkeinpä täydellisesti! Ei hyppinyt kertaakaan eikä vetänyt mammaa yhtään, niinkuin Nepsu aikoinaan nuorena (kerran kauhee särky kädessä koko yön sen takia!). Seisominen meni sitten joten kuten, pitelin kättä masun alla enimmäkseen. Saatiin punainen.
Harri joutui menemään Nepsun kanssa punaisten kehään silloin kun odottelin Minkan kanssa vuoroa. Ei sijoitusta.

Sitten Minkan kanssa punaisiin pentuihin, joita oli niin paljon että tuomari otti jatkoon heti noin puolet ja mekin päästiin. Muttei sen enempää sijoitusta. Olin kyllä tosi tyytyväinen Minkan ensiesiintymiseen, jee!

Oli mukava nähdä että Minka ei sekoillut paikan päällä mitenkään. Neven ja Pyryn kanssa on joskus mennyt hermot joissain mätsäreissä ja näyttelyissä, kun ne ei oo aina osannut olla ja odottaa, niin onneksi Minka yllätti positiivisesti. Pääasiassa istui tai makoili jaloissa ja katseli vaan. Mutta se mikä nyt tarttis harjoittelua on toiset koirat. Välillä oli kuonokkain joidenkin kanssa ja hampaita vilkutteli ja murisi. Se ei oo vielä kertaakaan ollut tekemisissä muiden kuin oman lauman kanssa :( En tiedä mistä niitä kavereita oikein sais. Oli sillain varautuneen oloinen, välillä kun piti ahtaudessa päästä eteenpäin niin otin suosiolla syliin ohituksen ajaksi kun se halus panna jarrut päälle. Harmi että tähän aikaan vuodesta ei ole pahemmin tarjolla mätsäreitä, saapa nähä milloin päästään seuraavan kerran.

Why?

2011-11-07T22:53:00.002+02:00

Me useamman koiran omaavat saamme aina enempi tai vähempi ihmettelyä siitä että miksi hankkia TAAS uusi koira? eikö yksi riitä? No korkeintaan kaksi voidaan ymmärtää jotta se yksi saa kaverin. Mitä te muut vastaatte siihen kysymykseen?

Eipä mulla ole antaa pitkää ja tyhjentävää vastausta (jos sellaista onkaan), mutta tässä nyt yksi selitys

Tämä pimeä video on kuvattu 3.11 eli kaksi päivää Riinan lähtemisen jälkeen, ikkunasta katselin (ei muuten ollu todellakaan nuin musta mun näytöllä!). Siinä ne muut nuoremmat leikkii ja iloitsee. Onneksi voin edes hieman ilahduttaa itseäni katselemalla näitä muita. Muut koirat jatkaa elämistä ja ovat elämäniloisia. Olis aika kauhea ajatus että Riina olis ollut ainokainen enkä näkisi nyt mitään sitä iloa mitä koira tuottaa. Tai jos jäljelle olisikin jäänyt vain yksi koira, kenties paras kaveri lähtenyt ja se ainokainen olisi ihan hämillään ja yksinäinen. Ei ei ei. En tykkää yhtään sellaisista ajatuksista. Joten niitä koiria pitää olla jokunen...Niin ja tietysti jos tykkää vedättämisestä niin muutama hurtta pitääkin olla ;)

Jotenkin vaan tämä pieni ajatus tuli mieleen kun otin kameran esille. Miten selittää kysyjälle se, että on valmis panemaan aikaa, vaivaa ja RAHAA (tämä se vasta jaksaakin joitain ihmetyttää!) pelkkään koiraan?! Ei se ole VAIN koira, vaan se on perheenjäsen, ystävä, lapsi (joo ei saa verrata jne...), harrastus kaveri...niin monta asiaa yhdessä paketissa. Tästä aiheesta pitäisi tulla pidempikin postaus mutta vielä tarvitsee miettiä kunnolla mitä sanoa. Tämä on se aihe joka on saanut kiukun aika korkealle...

Ja loppuun vielä leikkituokio lauantailta

Nulikalle kerrottiin taas mikä sen asema on

Ja sekös ärsytti pikkuista!

Sii toi Nana...kyllä sai nauraa kun tän kuvan näin :D (pitäis näkyä koko näytöllä...)

Jotain

2011-11-06T21:54:00.000+02:00

Ankea viikonloppu ollu henkisesti, masentaa kovasti. Et kiva juttu kun jo kesällä etukäteen olin miettinyt että mitä tehdä näin vuoden pimeimpänä ja ankeimpana aikana kun rupee masentamaan. Ja nyt sitten iski sen kaamosmasennuksen (kai se sitä on) lisäksi suruaika. V*tun hehkeetä. Mutta olen jo tovin aikaa ehtinytkin miettimään että mun elämäntehtävä jonkin "ison käden" mielestä on se että koen mahdollisimman monenlaisia kriisejä ja vaikeuksia. Testataan säännöllisin väliajoin et kuin kauan ja paljon akka kestää. Oikeesti joku raja nyt tähän touhuun! Juu, aika synkkä mieli tällä hetkellä. Mut en *%*! vie luovuta vieläkään! Vihaan sitä ajatusta että joku tai jokin jossain yrittää saada mut luovuttamaan mut sitä iloa en anna kellekkään enkä millekkään edelleenkään!

Nyt kun osa höyryistä on päästetty ulos niin voikin laittaa pientä mukavaa. Käytiin lauantaina makkaranpaistossa Neve ja Minka mukana. Pikkasen se notski savusi alussa ja Minka oli sitä mieltä että ei tule palavaan koppiin kuolemaan. Ihan fiksusti aateltu.

Siellä olis makkaraa...

Piti ottaa yhteiskuvia hurttien kans, niitä kun ei ole mitenkään liikaa. Vaikka sen verran turhamaisuutta löytyy että en tykkää mun laittamattomasta olemuksesta pätkääkään ja en tyrkkää kaikkia sellaisenaan esille. No can do.

Seuraavaksi Minka ja sen lempilelu ABC nalle. Vinkumisen se on onnistunut tappamaan tuosta lelusta mutta rakkain se on edelleen.

Päästä alaspäin niiiiin pesun tarpeessa, mut ootetaan lumisia kelejä ensin. Jos ei sitten lähdetä mätsäriin viikon päästä lauantaina, olis ainaki ihan kiva tavoite...

Kerjäämistä

2011-11-05T22:56:00.000+02:00

Minkakin on oppinut talon tavoille. Ainakin kerjäämisen suhteen.

Mitähän kaikkea uutta sitä vielä tuleekaan eteen?

Vuodesta -94 tässä talossa on ollut laika ja laikat on olleet koiralauman pomoja. Nyt on hommat menneet hieman sekaisin kun viimeisin laikakuningatar on lähtenyt. Näistä muista koirista tulee esille uusia puolia pikkuhiljaa. Neve 4v ei ole osannut noutaa. Se tykkää repiä leluja ja pitää suussa juttuja, mutta noutamista en ole saanut opetettua. Se oli Riinan heiniä. Noutajakoira, palveluskoira ja siivojakoira. Mutta mitä teki Neve perjantai-iltana? Minka leikki lempi nallellaan ja jostain syystä heitin sitä sitten Nevellekkin ja siitä se lähti. Neve toi lelun mulle, käteen asti!! Toistin sitä muutamia kertoja ja ihan kuin se ois enempikin hommaa tehnyt. Siis täh?! Se on nää vuodet vaan kattonu sivusta kun Riina ottaa tavaran kuin tavaran kun mamma pyytää, mut alamaiset ei vissiin ole voinut siihen hommaan osallistua.

Sivulliset ei ehkä ymmärrä tän homman ihmeellisyyttä mutta kyllä se vaan on ihmeellistä! On asioita joista olen ollut huolissani ja ikävöinyt kun Riina ei ole enää niitä tekemässä, mutta näköjään täällä nää "alamaiset" on vaan odottaneet tilaisuuttaan tai jotain...Neve on myös ruvennut enempi kertomaan Minkalle et sinä nulikka et täällä määrää. Mitähän kaikkee uutta onkaan tulossa vielä? Kaikista eniten haikailen Riinan tapaa tulla aamuisin herättämään meidät nuolemalla Harrin päätä ja mun korvia. Korvalääkäri, siitähän tein joskus kuvapostauksenkin vanhaan blogiin, se oli niin ihana juttu Riinassa. Heti aamusta ilahduttamassa :´)

Riinaa vuodelta 2005

2011-11-04T14:19:00.000+02:00

Tätä on nyt tulossa ja that´s it.

Henri 3v ja Riina 1v leikkii

Silloinen pomo Bessi 11v ja tuleva sellainen Riina peuhaavat

Pieni koulutus tuokio

Minka on nyt ilmeisesti pyrkimässä Riinan paikalle. Jotenkin on pikkuhauva rohkaistunut lisää, pihallakin on välillä haukkunut ohi menevää koiraa. Aiemmin Riina oli ainut joka haukku ja huskyt vaan heilu vieressä. Siihen kyllä pitää puuttua, en tykkää. Ja kun Nanalle on ruvennut enempi pullistelemaan ja menen väliin niin tahtoisi vähän mammallekki kertoo et kuka haluaa määrätä. Sehän ei tule onnistumaan tietenkään, saa pentu huomata että mammaa sitkaampaa vastaan väittäjää ei ole...

Riinan muistamista 1

2011-11-04T00:41:00.005+02:00

Ajattelin aiemmin että tähän menee aikaa kun pystyn jotain Riinasta laittamaan, mutta tänään (torstai)huomasin että jonkinlainen tarve mulla onkin purkaa sitä ulospäin, eikä vaan koko ajan yrittää olla ajattelematta asiaa. Sen verran vaikeita tilanteita elämä on mulle tarjonnut, että tiedän jo että paras keino mulla toipua on käsitellä asiaa. Puhua, päästää ulos, tavalla tai toisella. Ja yksi erittäin olennainen syy blogiin onkin juuri se, että tänne voin purkaa kun siltä tuntuu.

Vielä en rupea kiroittamaan viimeisimpiä kokemuksia enkä sitä ikävää ja tyhjiötä jonka Riinan poismeno aiheutti. Liian pinnalla ne tunteet :( .

Pahinta tällaisessa tilanteessa on pimeys ja hiljaisuus. Sietämätöntä suorastaan. Jotain ääntä on kuultava ympäri kellon, joten tv tai radion on oltava päällä. Tämä alkoi silloin kun Roosa kuoli 2003 ja pätee tänä päivänäkin. Torstainakin kun heräsin ja menin koneelle niin mulla oli nettiradio hiljaisella taustalla, katsoin nettitv:stä ohjelmia ja luin lehteä. Ihan vain siksi että ei tarvitse joka hetki ajatella tuskaa ja sanoin kuvaamattoman kauheata ikävää :`( Yritin keskittyä koko ajan johonkin muuhun, mutta ei ole helppoa!

Halu katsella Riinan kuvia ja videoita oli kova, pidättelin sitä iltapäivään asti mutta sitten luovutin. Itkin ja katselin. Tässä muutama viimeisimpien joukossa olevia videoita

21.6 Riinan lempihommaa metsässä (haukkumisen lisäksi)

21.8 Riina tahtoo namua

14.9 Riina+Minka katsoo heppaa

10.10 Riina hyppää

En vaan jaksa ymmärtää! Yritin niin kovasti parantaa ja auttaa Riinaa mutta en pitemmän päälle pystynytkään :( Välillä olo koheni ja antoi toivoa. Sitten kävikin näin...Olen vihainen ja turhautunut...

Jotenkin eläinlääkärireissuista jäi tietämätön kuva, tuntuu että toivoa annettiin enemmän kuin että ois kerrottu niistä huonommistakin vaihtoehdoista. Olisin ehkä pitänyt enempi kiirettä ja mennyt suoraan avaukseen/nesteen poistoon. Nyt tuntuu että odotin aivan liian kauan ja sitten olikin myöhäistä...en tiedä, kaikkea mahdollista käy mielessä.

Minkan kasvattaja Elina oli kyllä hieno tuki, auttoi mua varsinkin ruoka-asioita pohtiessani. Kati on toinen tsemppaaja, kiitos teille. Olen ollut oikeastaan tähän ikän asti niin yksinäinen koira-asioissa....puhun nyt koiraihmisistä isolla K:lla. Mukavaa kun on olemassa ihmisiä jotka yrittää auttaa hyvää hyvyyttään, tämä kyllä muistetaan...On sitä itsekästä omaan napaan tuijottajiakin ollut "apu" joukoissa. Saatana.

Mun huono puoli on et kun olen vihainen ja turhautunut niin en hirveästi sitä peittele...toisenlainenkin vitutuksen ulospäästämis-avautuminen saattaa olla tulossa, katotaan nyt rauhoittuuko ajatukset.

The Queen has left the building

2011-11-02T15:17:00.000+02:00

Tähän todellisuuten en olisi halunnut herätä. Nyt ei jaksa.

Riinan kuulumisia

2011-10-29T18:09:00.002+03:00

Eilen käytiin taas verikokeissa ja röntgenissä. Verikokeet oli mennyt huonompaan, röntgenissä ei näkynyt vatsan seudulla hämminkiä. Yllätyin että on menty huonompaan, sillä maanantaina kun antibioottikuuri loppui niin se toi Riinaan pirteyttä. Tämä käynti oli vähän semmoinen että en tiedä oikeen mistään mitään tällä hetkellä. Omalääkäri ei ollukkaan paikalla vaan joku vastavalmistunut uus tyyppi. Eipä se mun kysymyksiin hirveesti osannut vastailla joten jäin pelkäksi kysymysmerkiksi ton käynnin jälkeen. Pitää päästä taas vakilääkärin juttusille.

(27.9) Minka tietää että tuohon ei kannata nyt mennä

Tällä kertaa sain vain toisen lapun verikokeiden tuloksista, siinä maksa-arvot oli 316 (viimeksi 202), ALT eli olikos se munuais juttu 156 (ed.93), CRE 148 (67) ja proteiini eli TP 46 (49). Tällä hetkellä en tiedä siis tarkemmin mitä miksi milloin, mutta kyllähän se huolestuttaa. Nyt sit pakolla otan maksavikaisten ruuan vakituiseen käyttöön, saa mun mössöt nyt jäädä. Pitää pehmittää ja muussata raksut jotta saan ne työnnettyy kurkusta alas. Toivottavasti edes viiliin sekoittaminen on sallittua, saa vähän paremmin sellaisella yhdistelmällä alas. Epätietoisuus ja kova huoli edelleen siis jatkuu. Huulikin on kukkinut kuukauden sisällä toiseen kertaan, se jos mikä kertoo rankasta stressistä sillä ei toi vaiva mulla helposti tule esiin.

Tultiin baarista suoraan koirien syleilyyn

Sit vielä näitä laskelmia ylös:
Ensimmäinen käynti: n. 170 euroo (verikoe+labra, käynti, tutkimus + Minkan eka rokotus)
Toinen käynti: lääkkeet+lisäravinne n.90 sekä ruoka 83
13.10: 150,50
28.10: 102 (Riinan osuus) ja 47 (Minkan rokotus)
3 x nutrisal plus geeli n. 45 (myös olennainen osa ollut tässä touhussa)

Tänään olis yks mun suosikki juhla eli halloween, mutta ei tällä mielellä haluta bilettää baarissa. Olis ollu niin kiva taas miettiä vähän asua ja saada laittautua, mutta ei :( Sini ja Arttu aikoivat kumminkin tulla illalla käymään, otetaan varmaan taas Wiin ääressä pelituokioita, jotain piristävää sentään.

Ilkivallasta

2011-10-22T16:53:00.001+03:00

Oli ihan pakko tehdä nyt postaus meidän viime vuotisesta ikävästä ilkivalta kokemuksesta. Kaikki alkoi talvella 2010 Henrin kiusaamisesta ja se päättyi (vai päättyikö?!) vuosi sitten syyskussa tähän

Herättiin viikonloppuyönä neljän maissa tällaiseen helinään. Meille oli täysin selvää mihin suuntaan syyttävä sormi osoitti. Poikanulikan onneksi emme sinä yönä olleet selvillä missä tyyppi asui...raivo oli suunnaton ja siinä tilassa oli kaikkien kannalta parempi että ei päästy "juttusille". Seuraavana päivänä kyseltiin hieman ja saatiin selville missä tämä alaikäinen kaljoittelija asuu ja sinnehän me suunnattiin möykkäämään. Poikajoukko rillui siellä asuntonsa edessä ja ei kyllä jääny naapurustolle epäselväksi että mitäs kujeita naapuri poika (epäiltynä pojat) oli edellisenä yönä puuhaillut. Eivät uskaltaneet lähteä meidän mukaan tsekkaamaan että mistä me oikein puhutaan. He eivät luonnollisesti tienneet mistään mitään. Tehtiin poliisille rikosilmoitus. Yritettiinhän sieltä pojan puolelta selvitellä et ups, kännimoka, eiköhän unohdeta koko juttu, täällä pidetään puhuttelu ... Juu, ihan varmasti painetaanki villaisella! Kuukausia olin yrittänyt asiallisesti ja oikein aikuismaisesti puuttua siihen vittuiluun mitä muakin kohtaan tuli ja tässä lopputulos. Mulle naurettiin päin naamaan, huoriteltiin ja uskallettiin jopa huutaa mun kodin ovella päin naamaa pienempien poiken riitelyn takia. Kaikenlaista uskomatonta paskaa jokatapauksessa, nää isommat vaan "suojeli" pienempiä...

Noh, nyt kun tuli ihan kunnon syy panna poika/pojat vastuuseen niin sehän myös tehtiin. Poliisin päästä luvattiin ottaa yhteyttä pojan suuntaan ja siihen se homma sit jäiki muutamaks kuukaudeksi. Me jo pelättiin että eikö tää juttu etenekään mihinkään. Noh, tuossa talvella rupes hommat pyörimään ja taitava poliisisetä sai tunnustuksen ulos. Me vaadittiin pelkästään vakuutuksen omavastuuosuus. Senkin maksamisessa oli yllättäen vähän vaikeuksia. No mutta saatiin se homma kumminkin päätökseen siltä osin.

Syy miksi tämä juttu on ruvennut kummittelemaan mielessä on meidän pihalta aina välillä löytyneet rikkinäisen kaljapullon jämät. Olikohan se viikko sitten kun korjasin talteen isomman palan ja tänään pienemmän. Mistäköhän ne on nyt ruvennut meidän pihalle löytämään tiensä?! Ja tarviiko edes mainita että Riinan sairastuminenkaan ei mitenkään helpota tätä "kummittelua".

Ennen tuota ikkunan rikkomista meidän ikkunaan oli ainakin kaksi kertaa heitetty jotain, kerran onnistuin näkemään pari nulikkaa juoksemassa pakoon. Ja kerran 4 pikkujätkää tuli meidän pihan suuntaan ja menin tietty ikkunaan vaklimaan...no pihallehan ne tuli ja kun rupes kuulumaan tömistelyä (ilmeisesti pakun katolla hypittiin!) niin rynnättiin semmosen perkeleen kans ulos että paskat lirahti pojilla housuun! Minä lähdin pyörällä perään puhuttelua pitämään.

Tämän ikkunatapauksen jälkeenkin on ollut muutama mietteliäs hetki, varmuutta ei ole liittyykö asiaan mutta täytyy sanoa että tällä hetkellä olen taas kyttäysmielellä liikkeellä...Että ei muuta ku lisästressiä tänne saatana! Auta luoja siinä vaiheessa vittulijaa jos selviää että joku jossain yrittää vanhingoittaa mun koiria! Näen tällä hetkellä taas niin punaista että...tosin voihan kaikki olla ihan puhdasta sattumaa ja nämä tapahtumat ei liity millään toisiinsa, mutta kun on tiettyjä yhdistäviä tekijöitä niin....!!

Iltalenkiltä

2011-10-21T20:32:00.001+03:00

Käytettiin talon nartut iltalenkillä, Minka ja Neve pitkästä aikaa vetovyössä yhdessä. Ja nyt oli se ensimmäinen kerta, jolloin Minka antoi merkkejä menohalusta! Minähän en tiedä voiko näitä menohaluja miten ennustaa, liian vähän kokemusta asiasta, vasta kolmas husky talossa. Mutta jos nyt verrataan vähän niin Nevehän oli pentuna heti alusta lähtien todella menevää sorttia, oli aika rasittavaa opettaa se kulkemaan narussa muuten kuin täysiä eteenpäin (enkä voi edelleenkään kehua sen menemistä lyhyessä hihnassa...laiska mikä laiska minä!) Ja tänä päivänä se on talon ainoa joka toimii johdossa ja on kaikin puolin mainio hommassaan. Pyryn syttyminen sen sijaan vei kauan, se oli jo iso poika, olikohan junnu-iässä kun se syttyi. Se kulki pentuna tosi nätisti hihnassa ja pyörälenkeillä jolkutteli menemään. Nykyään se menee upeasti kaverin/lauman kanssa, mutta yksin vetäminen on vaihtelevaa. Kerran kokeiltu johdossa ja ei todellakaan osannut olla siinä :D . Eli kunhan joku ohjaa niin Pyry kyllä menee!

Lainaanpas tekstiä vanhasta blogista, tammikuu 2009:
Nyt kun toinen husky on talossa niin voisi vähän verrata näitä kahta. Neve oli nuorena helppo saada nukkumaan/levähtämää, jos se rupesi riehumaan niin eikun pienelle kävelylle ulos ja sen jälkeen talossa oli rauhallinen pentu. Pyryn kanssa ei olekaan niin helppoa, se on aikamoinen energiapakkaus jota ei niin vähällä väsytetä. Hihnassa kävelyn opetteleminen näyttäisi olevan selvästi helpompaa Pyryn kanssa, se ei vedä ja kiskon senku kerkeää. Paitsi jos mukana on joku muukin niin sitten kyllä vetää koko ajan perään. Neve taas on aina ollut hyvin ahkera eteenpäin menijä, hihnakävely asiallisesti on ollut aika hidasta oppimista. Ehkä tämä nyt tarkoittaa että Nevestä tulee hyvä johtajakoira valjakkoon ja Pyry toimii pareemmin taaempana työskentelijänä. Kunhan kokemattomana husky-aloittelijana arvailen

No tuo veikkaus meni ainakin oikein. Joten veikataanpa nyt Minkan tulevaisuutta: Ei johda yksin, kaverin kanssa kyllä ja toimii myös takana hyvin. Eli uskon kovasti että saan kolmannen oikein hyvän vetäjän tästä, sillä ei ole niin suurta merkitystä missä paikoilla, kunhan menee! Katotaas myöhemmin taas miten näiden veikkausten käy ;)

Mennäänmennäänmennään!! (Minka siis, Nepsu otti rauhallisemmin, ei oltu vetovaljaissa edes)

Tuo meidän kolmipyöräinen on hieman kumma vehje kun sitä pitää korjailla melkein joka reissun jälkeen...Kävin viime sunnuntaina viimeksi huskiloiden kanssa vedättämässä vaikka tiesin että jarru on epäkunnossa. No enpä mene toista kertaa huonoilla jarruilla! Oli siinä n. 5km matkalla vähän alamäkeäkin ja se kyllä tuntuu aika hurjalta, varsinkin kun käännös tulee siinä vauhdissa...Selvisin ehjin nahoin, mutta liian hurjaa mun makuun. Sen lisäksi kokeiltiin koirien ohitusta. Harri ajoi mönkiällä muka sen verran hurttien edessä että ei meidän hurtat pääse karkaamaan sivulle mut paskat! Nepsu pikkasen hidasti vauhti, H ajaa eteenpäin ja sieltä takaa sitten koukataan moikkaamaan vieraita...Onneksi oli lepsuja koiria ja ystävällinen omistaja, ei tullut mitään häslinkiä onneksi. Mut perkele, eivät pysähtyneet vaikka mamma KÄSKI!

9.10 pihalla

2011-10-20T22:01:00.000+03:00

Taas tämmöinen :)

Joukkolynkkaus meneillään

Julia on kyllä niin pirtsakka "vanhus" vielä :)

Neptunus, meidän kaunotar

5.10 pihalla

2011-10-19T14:54:00.000+03:00

On tullut oltua viime aikoina pihalla koirien kanssa vähän enempi. Huolet ja murheet (=Riina) aiheuttaa sen että ei jaksa liikkua niin paljoa kuin normaalisti joten silloin tulee mentyä enempi pihalle puuhastelemaan. Tuleepahan pieniä tokoilu-tuokioita ja sit ollaan harjoiteltu esteitä (rengas ja muutama aita). Ois voinu itseasiassa saada vähän tekstiä meidän hiljainen treenipäiväkirja...
No tässä nyt ei ole muuta kuin vähän kuvia eräältä pihapäivältä. Ei kylläkään treenaamisesta, sillä aika mahdoton yhtälö pitää kameraa kädessä ja ohjata koiraa. Et tarttis saada joku kaveriksi kuvailemaan. Kai se on tuo Harri välillä pakotettava. Tai saada Sini tänne joskus ihan valoisaanki aikaan, eikä aina pimeellä.

Nepsu ei ollut tällä kertaa puuhapäällä

Kovasti se Minka yritti

Kyllä kai tuon kans kehtais välillä näyttelyissäki pyörähtää

Pyry on taas aloittanut pienen laihdutuskuurin, se vaan ei suostu syömään kaikkea ruokaansa!

Pihavahti tarkkailee vähän pipinäkin

Iltaa

2011-10-14T23:30:00.000+03:00

Riinahan nukkui elämänsä ensimmäistä kertaa ulkona yön kaksi vuotta sitten kun oli jotenkin sairas ( http://bessika.vuodatus.net/blog/archive?&y=2009&m=08 ). Nyt tämän nykyisen ongelman aikana se on myös ruvennut olemaan kumman paljon pihalla, välillä myös yöllä. Siellä se on tärissyt kylmissään välillä, kun ikkunasta olen katsonut, mutta ei yritäkään sisälle. Eli kun itse nousen sängystä ylös niin Riina on melkein heti ruvennut kerjäämään pihalle ja siellähän se viipyy ja viipyy. Ite oon ootellut että milloin se tulee sisälle et voin (pakko)syöttää ja antaa lääkettä. Nyt olen tajunnut että se välttää niitä mun pakkoruokintoja. Tänään kun päivällä kutsuin sen sisälle lorvimasta niin käytöksestä näki heti et ei kai, en haluu! Kääntyi ihan häntä alhaalla lähtäkseen pois mutta tuli kumminkin käskystä. Riina siis INHOAA näitä pakko-juttuja. Erityisen inhoissaan se on kun olen tyrkännyt suuhun jotain syömiskelpoista, jossa on mukana Samylin-valmistetta (maksavikaisten lisäravinne). Joku päivä sitten menin pihalle kupin kanssa jossa tuota törkyä oli ja Riina juoksi mua pakoon. Se on siis aivan kauheeta kuningattaren mielestä. Tätä pakoon juoksemista sen on kyllä tehnyt jo jonkun aikaa, mutta olipa kiva jahdata sitä tuolla pihalla, ei saakaan niin vaan kiinni kuten sisällä.

Tänä iltanakin kun otettiin koirat illalla sisälle, niin Riina tärisi kylmissään aikansa ja peittelin sen tuohon päiväpeittoon. On se kyllä ihan hölmö välillä...

Meillähän koirilla ei periaatteesa ole lupaa tulla sohvalle tai sängylle. Joskus niistä säännöistä on hieman lepsuilta ja sen takii meidän hurtat vierailee niissä välillä miten tahtoo, lähinnä kun kukaan ei näe...Riinalla sen sijaan on ollut hyvin vahvasti sisäistetty tuo homma, sillä joskus heikkona hetkenä kun olen sitä sänkyyn viereen pyytänyt/komentanut, niin se ei ole tullut puolta kroppaa pidemmälle. Ei siis millään!

Mulla on semmonen ongelma tän asian kans et kun koira on pipi niin rupeen säälimään sitä niin paljon että sängylle/sohvalle saa tulla. Muistan kun Roosa kuoli niin jälestäpäin kauhistelin (syyllistin itseä?!) sitä, että olin tosi tiukka sen asian kans et sängyille/sohville ei tulla. Tuntui jotenkin pahalta, että niinkin viaton juttu oli kielletty...Aika järetöntä, mutta siltä se silloin tuntui, ja ehkä sen takia nykyisin on nuo säännöt löystynyt. Julia on porukan vanhin ja se saa olla aika vapaasti missä haluaa. Bessilläkin oli tämä etuus kun se oli porukan vanhin. Sen lisäksi myös "epäkunnossa" olevat koirat saa tämän etuuden. Riinalle se saatiin menemään päähän kun pari kertaa VÄKISIN nostin sen sängylle. Nyt se nukkuu aika vakituisesti meidän vierassängyssä. Ja mammaa ei haittaa, kunhan se on siinä. Katotaan sitten uudestaan kun on karvanlähdön aika...

Riinan kuulumisia

2011-10-13T23:22:00.003+03:00

Nyt vois jotain Riinastakin kertoa kun ollaan pikkasen viisaampia. Eli tänään käytiin taas tarkastuksessa ja veriarvoista ei löytynyt mitään hälyttävää. Ne oli paremmat ja keltaisuus on poistunut.
Kaksi näytettä oli hieman normaalia alempi

LYM# 0.90 (norm.1.00-3.60)
PLT 107 (norm. 200-460)
ja yksi aavistuksen yli
MCH 23.2 (norm. 17.0-23.0)

mutta ei kuulemma mitään hälyttävää. Joku nuista kertoi jotain proteiiniarvoista(?) ja se liittyy todennäköisesti tuohon nesteen kertymiseen. Aika vaikee näistä on mitään ymmärtää jos ei oo perehtyny :D
Viime viikolla Riinan olo rupesi selkeästi kohenemaan kun rupesin antamaan antibioottia normiannosta (alkuajan oksentamisen takia en uskaltanut antaa tarpeeksi...). Lauantaina oli vielä oikein hyvä päivä, kuten orava-videostakin näkee. Sunnuntaina sitten maha olikin pullea ja olo sen näköinen että tiesin Riinan naamaa katsomalla et tänään mennäänki taas pelkällä pakkosyötöllä. Ja se olo on jatkunut tämän viikon. Eläinlääkärin mielestä Riinan tämänhetkinen olo johtuu varmaan tuosta turvotuksesta, se vaikuttaa ruokahaluun ja muutenkin jaksamiseen. Eli verikokeista ei tällä hetkellä sitä selitystä löydy.

Ultrattiin myös kaikelta varalta, jos vaikka jotain löytyis kohdusta tai muualta. Hieman hankala oli nähdä runsaan nesteen takia mutta mitään ylimääräistä ei löytynyt siltäkään puolelta. Eli tämän hetkinen tilanne on että katsotaan lähteekö uusi antibioottikuuri ja nesteenpoistolääkkeet auttamaan. Jos ei, sitten ilmeisesti pitää lähtä jo leikkaamalla katsomaan. Rukoillaan nyt että ei sellaiseen tartte lähtä. Ainakin viime viikko osoitti että tarpeeksi lääkettä naamaan niin pitäis auttaa. Riina on kyllä niin helppo käsitellä että sekä hoitaja että lääkäri mainitsi asiasta. Kiltti ja rauhallinen tyttö se onkin normaalisti, ajoittaisesta hurjasta olemuksesta huolimatta.

Tällä hetkellä näyttää tältä. Pientä "laihtumista" tapahtui kun karvat ajettiin pois tuosta mun merkitsemältä alueelta (alakanttiin piirsin, tais karvat olla vielä pidemmät oikeesti). Heti rupes näyttään hoikemmalta kun karvat on osittain veke, mutta kylläpä näytti isolta vielä tänään ennen tuota. Katotaanpa miltä rupee näyttään kun nesteenpoistajat vaikuttaa. Otin mittojaki ylös että voi verrata. Painossa oli tapahtunut sen verran muutosta että edelliseen punnitukseen (3 vko sitten, jolloin ei nestettä) oli eroa vajaa +3 kg. Et aika paljon kun koira oikeasti laihtunut.

EDIT: No olihan mulla vielä toinenkin lappunen mistä löytyy lisää tietoa verituloksista. Eläinlääkärin kanssa käytiin kaikki tulokset läpi, mutta eihän tällainen maallikko mistään mitään ymmärrä, saatika muista. Mut lisätään nämäkin tähän, eli;

ALP 202 (20-150)

BUN 2.4 (2.5-8.9)

TP 49 (54-82)

Nuo on siis ne jotka poikkesi normaalista. Olikohan se tuo TP sittenkin, joka kertoi siitä proteiinista...no, mun muisteluista ei kenenkään kannata ottaa mallia!

Pyryn ja Minkan iltavillit

2011-10-12T21:41:00.000+03:00

Välillä täällä on kyllä semmonen meteli Minkan ääntelyn takia että korvat soi! Pikkasen sain videolle sitä möykkää, mutta se pahin ei tainnut tarttua tähän. Jokatapauksessa se "kiljunta" on korvia hivelevää.

Huomenna torstaina mennään Riinan kanssa uusinta verikokeisiin. Varmasti tarvitaan uus antibioottikuuri, sen kanssa oli vähän vaikeuksia alussa ja annos oli määrättyä pienempi, mutta kun rupesin antamaan loppumetreillä sen mitä tarvitsee, myös vointi koheni selkeästi. Lauantaina Riina oli vielä kaikin puolin parempi, virkeempi ja nälkäisempi, mutta sen jälkeen on ollut liian hissukkamaista menoa. Ilmeisesti vatsaonteloon on kertynyt nestettä kun on niin pullee ja pinkee. Ruoka menee vain pakkosyötöllä :(

Lihapulla namuna sentään menee vapaaehtoisesti. Ei oo kyllä Riina koskaan ollu noin laihassa ja löysässä kunnossa. Toivottavasti oikeesti päästään talvea kohti eteenpäin ja kasvattamaan kuntoa ja pikkasen lihaksiakin. Oikeastaan rukoilen jo sitä.

Ulkoilua

2011-10-08T17:49:00.002+03:00

Välillä tuntuu että onko järkeä tehdä koko ajan saman tyyppisiä postauksia, koirat metässä, koirat vetää...paikat ja tilanteet välillä poikkeaa toisistaan mutta aika samanlaisia postauksiahan nää on. Tulin siihen lopputulokseen että KYLLÄ on järkeä. Koska tämähän on mun päiväkirja-tyyppinen blogi ja näin ollen täältä löytyy niitä juttuja/kuvia joista minä tykkään ja mitä tulee tehtyä. Edelleen hyvin(?) rajoitetusti mutta kumminkin. Toiset näkee sitä samaa koko ajan, itse näen kaikissa kuvissa ja tilanteissa jotain erilaista. Rakastan kuvata jokapäiväistä elämää. Varsinkin kun niissä näkee jonkun nauttivan.

Vaihtelua on tarkoitus edelleen laittaa, kuten ruoka- tai asukuvat, niitäkin on kiva tehdä. Mutta tällä hetkellä en tykkää yhtään siitä miltä peilissä ja varsinkin kameran edessä näytän, niin saapi ootella...Edellisen postauksen vetokuvistakin teki mieli deletoida eräs idioottikuva, mutta rohkeasti laitoin, eh :D

Tämäkin pohtiminen tuli tänään mieleen kun luin erästä seurattua blogia ja siellä oli kommentti siihen tyyliin että "miks laitat tämmösiä tylsiä ja turhanpäiväisiä postauksia" tms. Kyseinen bloggaaja postaa aikalailla kaikkee jokapäiväisestä tekemisestä. No meitä blogin pitäjiä on erilaisia, jotku keskittyy vain tiettyyn juttuun, toiset vähän laajemmin. Jotku bloggaa sen mukaan mitä lukijat haluaa, toiset siitä mistä itse haluaa. Itse olen mennyt koko tämän neljä vuotisen kuulumisten kirjoittelun sillä aatteella että tää on mun "päiväkirja", ei ole suuresti väliä lukeeko muut vai ei. Ainakaan se motivaatio ei ole sieltä tullut, sen verran pieniä lukemia on mun blogin lukemiset ollu. Mutta toisaalta kun niitä jokunen on, niin on ruvennut kiinnostamaan että minkälaisia lukijoita siellä on :) Eli ei ole ihan sama, vaan kiinnostaa kyllä.

Tänään kävin taas rauhallisempien menijöiden kanssa ulkoilemassa. Riina pääsi pitkästä aikaa haukkumaan oravaa! Mää oon ehtinytkin kummastella kun ei oo sattunut oravia kohdalle aikoihin, mutta tänään lykästi, pääsi Riina käyttämään ääntään. Laitan tähän kaks videoo ens alkuun, jospa illalla ehtis laittaa muutaman kuvankin.

Riina haukkuu oravaa

Minka puuhaili omiaan sillä aikaa

"Mihin te jäittä, tulkaa jo"

Itsekin kävellessä yritin jotenkin saada liikekuvaa

Lopuksi Riina löysi välipalan itselleen, minkä lie hiirulaisen häntä vaan vilahti suussa...

Voe mahoton ku nätti ja skarppi tytsy!

"Katson kauas kaukaisuuteen, en tiedä mihin tästä mennä-ään..." (tuli mieleen taikapeilin biisi)

Orava-haukku menneillään

Piehtarointia

Keskiviikon veto

2011-10-06T21:20:00.000+03:00

Edellisellä makkaranpaistoreissulla hoksasin uuden vetopaikan hurtille. Eli täällä oltiin ekaa kertaa. Ilma oli paras mahdollinen näin syysulkoiluja varten joten toki kamera sai taas laulaa.

Muistaiskohan sitä ens kerralla laittaa Neve kameran puolelle niin sais siitäki selkeämpiä liikekuvia...

Nepsu vetää vaikka silmät kiinni :D

Näitä rapakot oli ärsyttäviä! Nevehän tahtoo aina vettä, mutta jotenkuten saatiin mentyä nuokin lätäköt.

Miks Harri kuvas, vaikka Neve ei ollu sinne päinkään? No mut mamman oma tehokaksikko :)

Aaaah, aurinkoa päin

Niityllä 24.9

2011-09-27T13:38:00.003+03:00

Viime aikoina kun ei ole uskaltanut Riinaa suuremmin rasittaa, on kuntoilureissut olleet tauolla. Mutta sehän ei ole mikään ongelma kun Riinan lempihommaa onkin kuonon käyttäminen. Käydään metsässä ja niityllä hyvin rauhallisiakin nuuskuttelureissuja. Ja Riinahan nuuskii, koko ajan tutkii ja etsii.

Meillä onkin kolme erilaista koiraa mitä tulee erityylisten ulkoilureissujen suhteen. Riinalle on siis tärkeintä haistelu ja tutkiminen, joten sen kanssa on helppo harrastaa kävelyreissuja. Pyöräillessä se haluaa enempi pysähdellä haistelemaan, joka välillä vähän ärsyttää. Pyry on täysin päinvastainen, sen kanssa tuntuu aika turhalta noi kävelylenkit, se ei juurikaan osaa nuuskia ja tutkia vaikka tienreunoja vaan aina pitää olla menossa eteenpäin. Pientä häsläystä tahtoo olla sen kanssa kävelyllä. Joten se onkin luotu juoksemaan täysillä, välillä metsässä, väillä vetäen. Nevellä taas on molemmat ominaisuudet. Nuorena sekin tahto aina vaan eteenpäin, mutta on oppinut kävelyllä että silloin voipi vähän vaikka nuuskia ympäristöä. Ja sitten kun mennään juosten niin sitten myös mennään eikä meinata. Minkastahan ei vielä tiedä mitä tulee, toivottavasti Nepsun tyylinen niin voi helposti liikkua monipuolisesti. Tällä hetkellä kun sitä käyttää hihnakävelyllä yksin, se tulee enimmäkseen mun takana, ei oo kyllä mulla koskaan ennen ollu tuollaista perässä seuraaja pentua :D Mutta sitten jos on koirakaveri mukana niin sen perässä tahtoo kulkea, huuto alkaa jos toinen menee liian kauas.

Jaksaa jaksaa!

Tämä neiti tykkää kyllä vedestä

Eilen kävin toista kertaa vedättämässä haskeja, tällä kertaa vähän pidempi reissu ja erilaisella alustalla, sileä ja osittain kuoppainen soratie? No mutta vauhti oli kyllä eri luokkaa mitä asfaltilla, piti jarrulla välillä hidastella kun kauhistutti. Tuota vehjettä ei oo kyllä luotu edes kaarroksiin, ei voi täysillä mennä ilman että on suuri vaara horjahtaa nurin. Ja voi vee että tarvittais niitä toisten koirien ohitusharjoituksia, aaaghr! Ekalla kerralla otin lähemmin hihnasta kiinni ja käveltiin ohi, toisella kerralla jäin suosiolla odottamaan että koirakko menee meidän edeltä pois. Voihan se olla että nuo sais menemäänki jopa ohi ilman kosketuskontaktia mutta kun ei voi tietää niin en ota riskiä. Joku "uhriksi" suostuvainen tarvittais apuun. ( jos siellä ruudun takana ehdokas löytii niin saa ilmoittaa). Ei nää kumminkaan kenenkään syömisestä oo kiinnostunu. Ihmiset sentään voidaan ohittaa asiallisesti, vaikka hiukan turhan läheltä meni kun yks lenkkeilijä ohitettiin. Mun piti vaihtaa puolta mut haskeja en saanu mun kanssa ihan samalle "radalle". Tätä pitää siis harjoitella, huvikseen vaihdella leveillä teillä puolta.

Vetokauden avaus

2011-09-26T18:34:00.001+03:00

Lauantaina 24.9 oli aika aloittaa kolmipyöräisellä vedättäminen. Ensin sitä piti vähän korjailla ja lisätä vetoadapteri jotta päästiin testiajolle. Vetoadapterin laittaminen ei ollutkaan ihan simppeli juttu, vaan Harri joutui hitsaamaan lisäosan johon adapteri saatiin kiinnitettyä. Toimii. Jarruissa on edelleen vähän tehtävää, kyllä niillä silti vehje saadaan pysäytettyä :D Ja ohjaustanko on edelleen hutera, mielellään ajellaan lähinnä suoraa ja tasaista alustaa. Tosin pitää lähtä mettäteillekki kokeilemaan, ei asfaltilla viitsi pitkiä matkoja mennä.

Tuo valkoinen putki on se ylimääräinen hitsaus

Mukava pikku pyrähdys, molemmat kulki niinkuin pitääkin. Se missä täytyy olla erityisen valppeillaan, on se kun Neve tahtoo etsiä vettä ojasta. Se on kyllä ärsyttävä puoli Nepsun touhussa. Ja mahdollisesti vaarallista.

Niitä pieniä iloja

2011-09-25T22:35:00.000+03:00

Kun koira ei ole ollut oma itsensä, ei puuhaile, ei hauku innoissaan, ei mene kavereiden kanssa ulos...niin sitten kun tulee hetki, joka on sitä koiran ominta itseään...niin ei voi kun hymyillä ja iloita siitä, että se on nyt tuossa ja on taas oma itsensä :)

Näin siis tänä iltana. Riina raahasi mammalle lattialta (joskus vähän muualtakin) tavaraa, haluaa namuja tai huomiota. Riina on saanut nimityksen siivojakoira sen takia. Tämä Riinalle tyypillinen ominaisuus on ollut hukassa tässä viime aikoina, joten kyllä se ilahduttaa, kun sitä taas näkee :´)